Fisheriina: Kauden ekat lohet

Ja juurikun tänne ruikutin, että ei nappaa lohi niin mites tänään kävikään?!? Ahti taitaa lukee kans mun blogia! ;)

Aamulla pikkuisen lähtö järvelle venyi suunnitellusta, mutta eiköhän me jo kympin maissa oltu vesillä. Pieni ajomatka ja kaksi lusikkaa ja yksi perho painoineen veteen. Toinen lusikka ja perho vedettiin plaanareiden avulla vähän kauemmas veneestä, koska Jaakko epäili että tuo papan vene olisi niin iso että säikyttäisi kalat! Ei se kyllä taida niin mennä, mutta mikäs siinä, siimat on tuolloin tosi kaukana toisistaan niin ei mene ainakaan solmuun!

Ei ehditty varmaan uistellu kuin vartti kun pamahti!! Oltiin sovittu, että toinen sivulla olevista ongista, jossa oli iso lusikka oli "minun" ja perho sekä pikkulusikka olisivat "Jaakon". Ja kenes vapaan nappas?! MINUN!! OIJOIJOI, pitkästä aikaa vavassa tuntui jotain. Heti pysty sanomaan että ei oo iso, mutta potki kuitenkin kovasti vastaan. Välillä veti niin kovaa, ettei pystynyt edes kelaamaan. Ihan mahtavaa! Mää kelasin ja Jaakko otti plaanarin pois ja painon. Noi on aina vähän jänniä hetkiä et pysyyhän kala kiinni kun niitä ottaa pois. Mutta nyt pysyi. Lohi oikein pomppasi veneen takana ilmaan! Sitä ei ihan jokapäivä pääse näkemään. Kala vierelle ja Jaakko nosti sen haavilla veneeseen! JESS! Alamittainenhan se oli, kun pitäisi olla 60cm, mutta hei LOHI!

Jatkettiin uistelua ja nyt sovittiin että seuraavan saa Jaakko kelata otti mihin vapaan tahansa. Mulla oli jo päivä pulkassa. Muutama tunti meni ilman tapahtumia, mutta sitten vapa, jossa oli Jaakon tekemä perho taipui. Tätä oli ootettu, koska ennen tätä kevättä ei oo uisteltu perhoilla niin vähän epävarmaa et toimiiko nuo vedessä. Jonkin aikaa kala taivutti vapaa, mutta ennenkuin Jaakko otti edes vapaa käteen oli se päässyt jo irti.. Harmi.. Mutta nyt ainakin tiedetään, että perhot toimii todellakin myös uistelussa!

Aika lähellä oltiin jo uistelun lopettamista, kellokin oli jo puoli kaksi. Yritin ottaa päikkäreitä veneen keulalla, kun samasta ongesta, jossa aamupäivän lohi oli kuului kova ääni. Nostin katseen vapaan ja siellä taipuu! Minä menin ohjaamaan ja Jaakko alkoi kelaamaan kalaa ylös. Sanoi että nyt on kyllä isompi kuin aiempi. Voi ei mua alko ihan sikana jännittää, kun tottakai mä olin nyt sitten haavimiehenä! Se se vasta pelottavaa onkin. Ja haavi ei oo mikään kauheen iso :DD Lohihan se siellä alkoi lähestymään varsin helposti kohti venettä. Ja mäki näin ettei oo mikään pieni! Kun se oli veneen vierellä, näin, että se oli tosi hyvin kiinni. Ei siis mitään paniikkia ei paniikkia, muista kauhasta pyrstön puolelta (hoin itselleni) :D Ja voi sitä huudon määrää taas kerran kun lohi oli veneessä. On tää kalastus vaan parasta!! <3<3