Taigan superpäivä!

Noniin pakko yrittää keretä kirjottaa eilinen Taigan superpäivä muistiin!

Just tulin jänismetsältä ja tässä ois vajaa pari tuntia aikaa ku Jake tulee töistä ni mennään vielä katsomaan josko saataisiin ammuttua Taigalle vielä metso. Kanalintujen metsästyskin kun loppuu näillä alueilla jo ensi viikon maanantaina! Niin se meni taas äkkiä.. Mä oon melkeinpä jokaikinen kerta nähnyt tuolla minne mennään niin useita metsoja ja aina sama laulu: "siinä on paikka, miksi et lauo!?" Ei vaan löydy mulla niitä nopeita refleksejä, ja jään vaan tuijottelemaan sitä isoa ylvästä lintua. :D No katsotaas miten tänään käy..?

Mut siis eilen oltiin taas aamulla Taigan kanssa metsässä kävelemässä ja ei kauaa niin nämä samaiset metsot pölähti sivultani puusta lentoon. On se upee ilmestys. Ja niin jäin vain tuijottelemaan ja Taiga yritti saada niitä juosten kiinni kun mä en ampunut.. :D Yhdellä paikalla Taiga alkoi selkeästi pyörimään pupun hajulla. Tällöin näin tilaisuuteni tulleen ja kävelin metsästä tielle vastaan passiin. Taiga kun ei lähde itse oikein metsään hakemaan pupua vaan sen kanssa on käveltävä siellä. Kun se on hajulla niin se ei välitä vaikka siitä sen vierestä poistuu, muuten ei oikein passipaikoille pääse. No siellä mä odottelin että jos se siitä saa pupun ylös niin se tulee suoraan kyllä mun syliin. Mutta eipä siitä pupua tietenkään just nyt sit löytynyt, 15 km teki töitä ja päätettiin sitten lähteä kotiin. Noo kerättiin me muovikassillinen suppilovahveroita kun eihän niitä voinut sinne jättää!! :D

siistiä metsää!

Lähdettiin iltapaivällä vielä Jaakon ja Taigan kanssa meidän oman seuran mailla missä ei olla ennen käyty. Vitsit oli siistiä maastoa. Sellaista vanhaa metsää, synkkää, ihan sairaan isoja puita ja sellaista koskematonta aluetta. No eihän me pitkää matkaa kävelty kun edessä oli puska. Jaakko pysähtyi mun edessä ja aavisti että siinä on pupu ihan varmasti. Sitten Taiga teki Kung Fu hypyn puskaan ja siitä lähti pieni jänis sellasta kyytiä. Jake ampu heti, mutta ei jäänyt. Taiga lähti antamaan sitten pupulle körö körö kyytiä. Oli kyllä Taigan pisin ajo tälle syksyä! Ja ihana pupu kun ei juossut tielle. Pari katkoo tuli ja välillä kuulu jo että ajo tulisi kohden. Hukkui lopulta ja kun Taiga tuli meidän luo niin se oli aivan loppu!! Siis aivan! Läähätti ihan hulluna eikä jaksanut seistä ollenkaan. Työnsi päätä vaan sammalmättääseen. Annettiin siinä tietty Taigan keräillä voimia ja tasata hengitystä. Oksennuskin raukalla tuli. Pikkusen tais ottaa koville. Pohdittiin että olisikohan edellisestä ruuasta vähän liian vähän aikaa, n 4h..? Ihme tokeneminen Taigalla kuitenkin tuli ja pääsimme varsin pian jatkamaan matkaa.

Kävelimme eteenpäin ja olin juuri sanomassa että tossa on ihan samanlaista puskaa, kun mistä se edellinen pupu lähti ja taas raikasi Taigan ajo! Pupu juoksi suoraan läheiseen pihaan, jossa pari koiraa yltyi haukkumaan aika raivokkaasti ja Taiga tuli varsin pian pois. Ei tietty alettu sitä enää etsimään vaan jatkettiin taas matkaa.

Kävelimme aikamoista ryteikköä ja pääsimme pienellä aukon reunalle. Jake totesi että tässä voisi kyllä teeriä olla. Taiga juoksenteli edellämme ja ajoikin jonkin linnun suoraan meitä kohti pikkuisen vasemmalle. Jake nosti piipun, seurasi hetken ja ampui! Ja tietenkin tippui! Niin helppoa se kuulemma on! :D Ei musta.. Mun linnuntuntemuskin vielä vähän hakusessa kun ajattelin sen olevan sorsa.. Vaikka lehtokurppahan se oli.. :D noo tässä sitä oppii. Mulla oli tosiaan ase kyllä kannossa, mutta turvallisuussyistä Jake ei uskaltanut kävellä mun edellä/kanssa jos mulla on panokset piipussa.. :D aivan.

No Taiga sieltä pian kirmasi katsomaan että joko nyt te osuitte, mutta ei se kauhealla innolla lintua meille tuonut. Ehkä se ei pitänyt sitä hääppöisenä lintuna. Ronkeli.. Metso varmaan kelpais.. Yritettiin antaa sille herkkupalojakin kun jake suolisti ja otti lihat talteen mutta ei edes lipaissut! Outoa! Sille kun kelpaa ihan kaikki! Mut jeeeee Taigan eka lintu!

Taiga ja eka lintu!

SORSA!!.. eiku siis lehtokurppa

Kävelimme taas ja löysimme jonkin eläimen kotiluolan. Sen ympärillä olevia koloja oli kivillä tukittu ja laitettu kepit pystyyn, joista ilmeisesti pystyi vähän koputtelemaan koloon ja yrittämään saada eläintä sieltä ulos. Siinä oli kyllä jokin elukka ollut kun Taiga niin kovasti haisteli. Epäilimme ehkä supikoiraa tai mäyrää.

Näkyi kauas! Tästä aukolta lähti muuten teerikin. Yksi yksinäinen vain. Luulin että toinenkin mutta Jake sanoi että se olikin palokärki... :D

Olimme jo aika lenkin lopussa kun näin pöllön! Huiiiii se on kyllä hullun iso eikä siitä lähde mitään ääntä. Taiga edessämme myös hullaantui ja ajattelimme että onpas se nyt pöllöstä innoissaan, mutta olikin jotain muuta. Taas raikasi ajo! On se liekeissä! Ajo päättyi taas harmittavan lyhyeen ja kartasta kun katsoimme niin arvatkaapas minne?! No sinne koloon! Taisi siis olla ketturepolaisen maja siellä. Sinne se paineli karkuun. Menimme katsomaan vielä koloa ja siellähän se oli. Taiga nuuskutteli kolon suulla ja pujahti sinne sisään!! Apuaa ei näkynyt koko koiraa! Ja Taiga kun ei ole mikään pikkuinen koira. Olin varma että jää mahastaan kiinni. Ja Jake sanoi että ei tiedä millainen onkalo siellä on, saattaa tiputtaa vaikka 20  metriä suoraan alaspäin! Ihan kamalaa.. huudettiin Taigaa ja sieltä se peruutti onneksi ulos kolosta! Koko koira aivan hiekassa. Tais kettu haista hyvälle ;) no loppu hyvin kaikki hyvin :)

Sinne se meni ketturepolainen

Kotiin kun tultiin ni laitettiin pannu kuumaksi ja paistettiin lehtokurppa. Kumpikaan meistä ei ollut maistanut sitä aiemmin ja oli oikeasti todella hyvää! En ois uskonut! Aika pienet oli lihat, mutta onneks meillä oli muutakin ruokaa illaksi ;)

Herkkua :)

-Riikka