Ekat tasurin heilutukset ja piiiiitkä metsäpäivä

Aikasemminkin olisi päässyt, mutta silti paljon aikaisemmin pääsi korkkaamaan pilkkikauden kuin viime vuonna. Suuntasimme ihan uudelle pilkkipaikalle Konnevedelle ja otimme Taigankin mukaan!

Taiga vihaa yli kaiken kaikkia vaatteita, mutta ajattelimme, että sillä olisi vhän mukavampi kuitenkin olla tuo Hurtan takki päällä. Ei se onneksi sen menoa jäällä haitannut yhtään, se kyllä nautti!

Vähän kävi viima jäällä että äkistään meinasi näppejä palella. Mutta sitä se on aina alkutalvesta. Oli se taas mukavaa!! Jake nappas pari appuraa ja mulla oli kiinni! Ei kyllä mennyt taas putkeen :D Yhtäkkiä kaiussa pohjasta pärähti ihan pystysuora viiva ja sit mentiin! Huusin heti että nyt on hauki! Minä yritin sitä nostaa ylös ja se vaan veti siimaa väkisin! Kyllä mä olin ihan jäässä! Vähän taisin sitä väkisin ja hätäsesti vetää ja perinteisesti tasuri jään reunaan ja kala irti.. Eih.. ois ollut kiva nähdä mikä oli.. Vaikka eiköhän se hauki ollut, siltä se ainakin vaikutti. Kaiusta tosin ei kalat kadonneet mihinkään, niinkuin yleensä jos hauki tulee pyörähtämään.. Jake jo pelotteli et tais olla kilonen ahven.. ei ei voinut olla! Näin kyllä unta että se oli lohi! :D Oli se vaan mukavaa tuntee kala siiman päässä. <3

Tykkään niiiin tosta mun kaiusta! Siin ei oo kyllä mitään vikaa!

Siinä tän alkukauden tasurit, ennenkuin Jake kerkee tehä mulle lisää! :) Nytkin häärii tuolla pajassa, luvassa ihan uudenlaisia tasureita!! Jeee!!

Kotimatkalla oli niin siistiä kun nähtiin tienvieressä 3 kaurista!!! Taiga ajo niitä hurjasti takakontista :D

No sitten toinen vapaapäivä menikin metsällä.

Lähdettiin Hipun kanssa ihan tohon Lievestuoreen metsästysmaille. Ajellessa sinne näkyikin jo kovasti pupun jälkiä. Olin kyllä aika varma, että Hippu löytää pupun sieltä!

No joo, eihän siinä mennyt kuin n. 20 min. Kun Hippu alkoi ajamaan. Menin passiin odottelemaan josko pupu tulisi metsästä tielle. Ei muuten tullut :D Siis oli ihan uskomaton jänis. Hippu oli ajanut ja välillä oli tottakai hukkia ja sitten taas ajoi niin jo monta tuntia. Pojat soittivat mut makkaratulille ja olin vähän et kannattaakohan mun nyt lähtee tästä.. Hippu kuitenkin ajoi vielä. Pääsin makkaratulille niin Jake sanoi et nyt se jänis tulee sun passipaikkaa kohti! ARGH!! Niinpä tietty! Jäi makkarat syömättä ja painelin samalle kohalle. Jänis kävi n. 50m päässä tiestä muttei tullut tielle, en edes nähnyt sitä. Jäljstä kävin katsomassa.

Iltapäivä oli jo pitkällä ja muut passimiehet lähtivät kotiin. Alkoi pimenemään, mutta Hippu vain pysyi metsässä. Siis jos katsoo tuota karttaa niin vihreä viiva on mistä Hippu on mennyt, muttei haukkunut ja punainen on ajoviivaa, eli milloin Hippu haukkuu jänön perässä. Sellasta siksakkia että luulis olevan sekasin! Ja pimeekin oli jo! Mutta kun se teki uutta ajojälkeä, niin oli se vaan uskottava että pupun perässä se on! Uskomatonta! Yritin mennä tonne sekaan joskus viiden maissa ja ottaa Hippua kiinni. Mutta ei puhettakaan että se oli valmis lopettamaan! Palasin autolle odottamaan..

Tosta ohjelmasta näki myös että Hippu ajoi koko päivän aikana 268min!! Huh huh, luulisi olevan vähän kurkun kipeenä. N. 50 kilometriä tuli Hipulla täyteen ja 10 h se oli metsässä ennenkuin suostui tulemaan. Jaakko huuteli sitä niin oli jo varmaan niin väsynyt että päätti lopulta tulla.

Vähänhän se jännitti että koira on kunnossa kun se on 10h juossut metsässä, mutta niin se vaan oli! <3 Ainut että tutkapanta oli kerännyt jäätävän kokoisen jääpalan sen kaulalle. Saattoi tuokin jo vähän hidastaa menoa..

Jännä päivä oli taas! Hyvä muistutus, ettei  Hipun kanssa ole mitään asiaa metsälle, jos on menossa samana päivänä töihin! Vain vapaapäivinä, että on koko päivä aikaa :)

-Riikka

Itsenäisyyspäivän jänis

No huuuuh huh! Nyt voi sanoo et oli ansaittu pupu meille kaikille kolmelle, mulle, Jaakolle ja Hipulle.

Meidän oli tarkoitus lähteä viettämään tätä itsenäisyyspäivää Kangasniemelle ja vähän isommalla porukalla jänisjahtiin. Eilen illalla todettiin että Kangasniemellä lunta on sen verran enemmän että nämä viime päivien kelien vaihtelut olivat saaneet sinne tosi pahan kersteen. Hanki siis jo niin kova että kestää juuri pupun muttei koiraa ja näin koira rikkoo siellä jalkansa kun repii sitä kovaan hangen reunaan. Eilen ajatettiin Taigalla jänistä tässä meidän takapihan metässä niin täällä kerste oli niin olematon että päätimme lähteä tänään kuitenkin tähän Niemisjärvelle Hipun kanssa.

Aamulla pakkasta oli kyllä pikkuisen liikaa ihanteelliseen keliin.. Pakkasta näytti olevan n. -15 astetta. Sovittiin että jos ajo tulee niin yritetään vain saada pupu nopeasti nurin, ettei Hippu joutuisi kovassa pakkasessa  pitkää aikaa haukkumaan.

Kirpsakka pakkaspäivä

Noin kova pakkanen niin kyllä se on pupuakin varmasti kovasti palellut ja se on pomppinut yöllä tosi paljon. Hippu oli selkeästi pupun jäljellä jo pidemmän matkaa. Jaakko jäi passiin ja mä menin myös oletetulle paikalle mistä pupu voisi pompata ajouran yli. Voin muuten kertoo et oli KYLMÄ!!! Ja kun Hippu pyöri siinä ihan vierellä niin piti koko ajan olla niin valmiina ja ilman hanskoja! Kun ei tumput kädessä ampumisesta taida tulla mitään. Pupu voisi nyt pompata ihan minä hetkenä hyvänsä hollille. Kohta se sitten ajo jo alkoikin! Ihan meni siinä lähellä. Jake soittai, että se tulee siihen missä mä olin ja mä siirryin lähemmäs ajoa. Olin päässyt risteyskohtaan mistä pupu ja Hippu olivat jo useamman kerran menneet ja sitten kuuluis laukaus! Jaakko ampui. Niin paljon paleli jo sormia että hyvä että sain sormet toimimaan että pystyin soittamaan Jakelle. "Jäikö" kysyin, "ei oo varma" Jake vastas. Sitten alkoi ajo taas raikumaan. Ei vitsit ei jäänyt!! Ja tulee mua kohti! Menee vähän mun ohi ja sitten Hippu jää louhikkoon haukkumaan paikalleen. Arvasin heti että jänis on jäänyt haavakoksi ja mennyt nyt jonnekin kallion koloon.

Nyt voin vähän kuvitella miltä luolakoirista tuntuu!

Sinne se luikahti Hipulta piiloon

Kävelin sinne ja siellä Hippu oli kokonaan kallion sisällä ja vinkui ja haukkui. Ei ollut epäselvää missä jänis oli. Jaakkokin tuli paikalle ja sit alettiin tutkimaan. Jouduttiin vuorotellen työntymään kallion koloon. Mä jopa haistoin sen jäniksen!! Siellä se on, mut ei näy mitään. Kun lampulla katsottiin niin siinähän se oli! Mutta niiiiin hankalassa paikassa ja ihan elävä! Eli pikkasen äkänen. Jake ei millään mahtunut kolossa olemaan niin jäi ihan mun vastuulle et saatais se sieltä. Meillä on molemmilla Jaken kaa vielä kauhee jänisallergia niin voin kertoo et luulin et tukehdun kun siellä kolossa olin sen kanssa. Pari kertaa se hyökki sieltä ihan mun naamalle, mut ei onneks purassu :D Löin päänkin niin pahasti että se aukes ja kauhee kuhmu! Lopulta, varmaan tunnin kaivamisen jälkeen mä sain sen korvista kiinni ja vedin sen elävän jäniksen pois sieltä kolosta! Jes!! Jäniksellä oli toinen takajalka katkennut! Haavakkoina ne tekevät juuri noin että menevät jonnekin koloon piiloon. Ihan mahtavaa että saatiin se sieltä pois. Siellähän se olisi vain kitunut ja kuollut lopulta.

Ja lopulta pihalla! Ja takajalka poikki

Tää metsästys on vaan niin jännää!! Ei kyl ikinä voi tietää mitä tapahtuu! Ja onneks kaikki päättyi hyvin. Hipulle tuli tuossa pakkasessa just sopivan mittainen haku ja ajo ja paleleminenkin loppui itsellä kun könysi siellä kolossa :D

Hippu ja kauden 4. jänis

Hyvää itsenäisyyspäivää koko meidän poppoolta! <3

-Riikka

Kauden eka jänis!

Hipun toinen metsästyssyksy alkoi varsin takkuisesti. Meillä oli käytössä viimesyksynä ostettu b-bark merkkinen tutkapanta. Joka kerta kun Hippu tuli metsästä se linkutti toista etujalkaansa. Ajateltiin jo, että sen jalassa olisi jotain vikaa ja yritettiin pitää usean viikon taukoa sen kanssa. Saatiin Jaakon isältä lainaan toisenmallista tutkapantaa ja linkuttaminen loppui! Huh, jalassa ei siis ollutkaan mitään vikaa. Ei siis auttanut kuin luopua tykätystä b-barkista ja vaihtaa se Ultracom Novukseen. Tykkäsin niiiiiin paljon tosta b-barkista mutta ihan hyvältä vaikuttaa myös Novus. Pääasia että se sopii Hipulle. Sitten alkoi tytöllä vielä juoksut niin oikeastaan nyt vasta päästy kunnolla aloittamaan tämä kausi.

Hippu näytti alkuun vaan kieltä kun ei meinannut metsään meno kiinnostaa.. :P

Lähdimme Kangasniemelle Jaakon ja Hipun kanssa metsälle. Pari päivää aikaisemmin oli tullut kunnolla lunta maahan, mutta jäniksen jälkiä ei näkynyt. Laskettiin Hippu irti ja pikkuisen joutui jopa patistamaan metsään. Jake lähti käppäilemään metsään ja minä jäin tielle istuskelemaan. Pian katsoin oikealle ja mikäs siellä pomppas tien yli yhdellä loikalla! Soitin Jakelle että jänis tuli juuri sieltä puolelta metsää tien yli n 100 metrin päässä minusta. Jake sanoikin Hipun olevan selvästi hajulla ja jänis todennäköisesti lähti Hippua karkuun.

Odotin niin kauan että Hippu tuli metsästä tielle ja paineli pupun jälkiä pitkin tien yli. Ei mennyt montaa metriä tästä niin ajo alkoi. Hippu voi olla hyvinkin pupun perässä, mutta alkaa haukkua vasta kun saa pupun ylös ja siihen näköyhteyden. Se on kai ihan yleistä nuorella koiralla. No mutta minä otin pyssyn ja kävelin tielle passiin aika lähelle siihen mistä pupu oli jo kerran mennyt tien yli. Uijui kun se on kyllä maailman jännittävintä kun koiran ajo lähestyy ja odottaa vaan mistä se pupu pomppaa esiin. Hipun haukku vaan lähestyi ja lähestyi ja lopulta Hippu tuli tielle. Siis mitä?!? Missä pupu?? Hippu ajoi vaan tien yli ja ajo jatkui tien toiselle puolelle metsään. Katsottiin tieltä jäljetkin ja kyllä, pupu oli mennyt mun vierestä n. 20 metrin päästä tien yli.. Eikä!!.. Mä olin varmaan just katsonut toiseen suuntaan.... Ärsytti kyl pikkasen. Noo mutta Hippu vain jatkoi ajoa ja piti vain toivoa että pupu tulisi vielä tielle. Ajon ääni alkoi taas lähestyä ja olin niin valmiina. Sitten kaikki kävi niin äkkiä! Jänis oli pompannut jo keskelle tietä kun näin sen ja se pomppasi samantien yhdellä loikalla tieltä pois metsään. Ammuin samantien, mutta ei siinä paljoa ehtinyt tähtäämään. Tien reuna oli niin pusikkoinen, etten nähnyt jäikö pupu siihen vai jatkoiko matkaa. Olin kyllä aivan varma ettei jäänyt! Kävelin katsomaan ja siellä se oli! JEEES! Ihan mahtava fiilis! Mun kauden eka jänis ja eka jänis minkä ammuin Hipulle! (Viime kausi kun päättyi siihen että ammuin Hipulle ohi..) Pitkä ajo oli Hipulla takana niin ihan ansaitusti sai jänön palkinnoksi.

Ensimmäinen pupu minkä ammuin Hipulle <3

Molempien kolmas jänojussi :)

Kohta Hippu jo tulikin pupua katsomaan. Kehuttiin siinä sitä ja sepäs yllätti ja nappasi pupun suuhun ja lähti painelemaan metsään ja Jaakko perässä!! Ahahaha! Siinä hetkessä ei kyllä yhtään naurattanut, mutta jälkeenpäin kyllä. Ei Hippu kauas päässyt kun Jake sai siltä jäniksen takaisin. Mut hyvä tietää että jatkossa ei anna Hipun ihan itekseen mennä kaadolle. Ei nää pupua kyllä sen jälkeen!

Melkein jo ihan valkoinen pupu,

Loppukevennykseksi vielä video Hipun pupun ryöstöstä! Oon kattonu tän jo niin monta kertaa mut aina vaan jaksaa naurattaa! :D Ei sen pidäkään olla aina niin vakavaa, välillä sattuu ja tapahtuu ;)

Hei ja jos pisti silmään Hipun tyylikkäät liivit niin ne on mittatilaustyönä tehty ja Kardog-merkkiset. Näitä liivejä nähdän enemmän mäyräkoirien käytössä, mutta voin sanoa että pysyy uskomattoman hyvin myös ajokoiran päällä. Pikkusen liivi on ehkä iso rinnan kohdalta, niin kerää lunta pussiin, mutta jos tyttö vähän vankistuisi tai liiviä pikkuisen siitä kohdin pienentäisi niin varmasti ihan täydellinen. Joka kerta ollut nyt metsällä päällä ja ei ole enää ilman! Liivin väri ja heijastimet auttavat varmasti koiraa näkymään esim. teillä paremmin! Tuolta linkin takaa löytyy lisää tietoa liiveistä: http://www.kardog.fi/

Terkuin Riikka

Taigan superpäivä!

Noniin pakko yrittää keretä kirjottaa eilinen Taigan superpäivä muistiin!

Just tulin jänismetsältä ja tässä ois vajaa pari tuntia aikaa ku Jake tulee töistä ni mennään vielä katsomaan josko saataisiin ammuttua Taigalle vielä metso. Kanalintujen metsästyskin kun loppuu näillä alueilla jo ensi viikon maanantaina! Niin se meni taas äkkiä.. Mä oon melkeinpä jokaikinen kerta nähnyt tuolla minne mennään niin useita metsoja ja aina sama laulu: "siinä on paikka, miksi et lauo!?" Ei vaan löydy mulla niitä nopeita refleksejä, ja jään vaan tuijottelemaan sitä isoa ylvästä lintua. :D No katsotaas miten tänään käy..?

Mut siis eilen oltiin taas aamulla Taigan kanssa metsässä kävelemässä ja ei kauaa niin nämä samaiset metsot pölähti sivultani puusta lentoon. On se upee ilmestys. Ja niin jäin vain tuijottelemaan ja Taiga yritti saada niitä juosten kiinni kun mä en ampunut.. :D Yhdellä paikalla Taiga alkoi selkeästi pyörimään pupun hajulla. Tällöin näin tilaisuuteni tulleen ja kävelin metsästä tielle vastaan passiin. Taiga kun ei lähde itse oikein metsään hakemaan pupua vaan sen kanssa on käveltävä siellä. Kun se on hajulla niin se ei välitä vaikka siitä sen vierestä poistuu, muuten ei oikein passipaikoille pääse. No siellä mä odottelin että jos se siitä saa pupun ylös niin se tulee suoraan kyllä mun syliin. Mutta eipä siitä pupua tietenkään just nyt sit löytynyt, 15 km teki töitä ja päätettiin sitten lähteä kotiin. Noo kerättiin me muovikassillinen suppilovahveroita kun eihän niitä voinut sinne jättää!! :D

siistiä metsää!

Lähdettiin iltapaivällä vielä Jaakon ja Taigan kanssa meidän oman seuran mailla missä ei olla ennen käyty. Vitsit oli siistiä maastoa. Sellaista vanhaa metsää, synkkää, ihan sairaan isoja puita ja sellaista koskematonta aluetta. No eihän me pitkää matkaa kävelty kun edessä oli puska. Jaakko pysähtyi mun edessä ja aavisti että siinä on pupu ihan varmasti. Sitten Taiga teki Kung Fu hypyn puskaan ja siitä lähti pieni jänis sellasta kyytiä. Jake ampu heti, mutta ei jäänyt. Taiga lähti antamaan sitten pupulle körö körö kyytiä. Oli kyllä Taigan pisin ajo tälle syksyä! Ja ihana pupu kun ei juossut tielle. Pari katkoo tuli ja välillä kuulu jo että ajo tulisi kohden. Hukkui lopulta ja kun Taiga tuli meidän luo niin se oli aivan loppu!! Siis aivan! Läähätti ihan hulluna eikä jaksanut seistä ollenkaan. Työnsi päätä vaan sammalmättääseen. Annettiin siinä tietty Taigan keräillä voimia ja tasata hengitystä. Oksennuskin raukalla tuli. Pikkusen tais ottaa koville. Pohdittiin että olisikohan edellisestä ruuasta vähän liian vähän aikaa, n 4h..? Ihme tokeneminen Taigalla kuitenkin tuli ja pääsimme varsin pian jatkamaan matkaa.

Kävelimme eteenpäin ja olin juuri sanomassa että tossa on ihan samanlaista puskaa, kun mistä se edellinen pupu lähti ja taas raikasi Taigan ajo! Pupu juoksi suoraan läheiseen pihaan, jossa pari koiraa yltyi haukkumaan aika raivokkaasti ja Taiga tuli varsin pian pois. Ei tietty alettu sitä enää etsimään vaan jatkettiin taas matkaa.

Kävelimme aikamoista ryteikköä ja pääsimme pienellä aukon reunalle. Jake totesi että tässä voisi kyllä teeriä olla. Taiga juoksenteli edellämme ja ajoikin jonkin linnun suoraan meitä kohti pikkuisen vasemmalle. Jake nosti piipun, seurasi hetken ja ampui! Ja tietenkin tippui! Niin helppoa se kuulemma on! :D Ei musta.. Mun linnuntuntemuskin vielä vähän hakusessa kun ajattelin sen olevan sorsa.. Vaikka lehtokurppahan se oli.. :D noo tässä sitä oppii. Mulla oli tosiaan ase kyllä kannossa, mutta turvallisuussyistä Jake ei uskaltanut kävellä mun edellä/kanssa jos mulla on panokset piipussa.. :D aivan.

No Taiga sieltä pian kirmasi katsomaan että joko nyt te osuitte, mutta ei se kauhealla innolla lintua meille tuonut. Ehkä se ei pitänyt sitä hääppöisenä lintuna. Ronkeli.. Metso varmaan kelpais.. Yritettiin antaa sille herkkupalojakin kun jake suolisti ja otti lihat talteen mutta ei edes lipaissut! Outoa! Sille kun kelpaa ihan kaikki! Mut jeeeee Taigan eka lintu!

Taiga ja eka lintu!

SORSA!!.. eiku siis lehtokurppa

Kävelimme taas ja löysimme jonkin eläimen kotiluolan. Sen ympärillä olevia koloja oli kivillä tukittu ja laitettu kepit pystyyn, joista ilmeisesti pystyi vähän koputtelemaan koloon ja yrittämään saada eläintä sieltä ulos. Siinä oli kyllä jokin elukka ollut kun Taiga niin kovasti haisteli. Epäilimme ehkä supikoiraa tai mäyrää.

Näkyi kauas! Tästä aukolta lähti muuten teerikin. Yksi yksinäinen vain. Luulin että toinenkin mutta Jake sanoi että se olikin palokärki... :D

Olimme jo aika lenkin lopussa kun näin pöllön! Huiiiii se on kyllä hullun iso eikä siitä lähde mitään ääntä. Taiga edessämme myös hullaantui ja ajattelimme että onpas se nyt pöllöstä innoissaan, mutta olikin jotain muuta. Taas raikasi ajo! On se liekeissä! Ajo päättyi taas harmittavan lyhyeen ja kartasta kun katsoimme niin arvatkaapas minne?! No sinne koloon! Taisi siis olla ketturepolaisen maja siellä. Sinne se paineli karkuun. Menimme katsomaan vielä koloa ja siellähän se oli. Taiga nuuskutteli kolon suulla ja pujahti sinne sisään!! Apuaa ei näkynyt koko koiraa! Ja Taiga kun ei ole mikään pikkuinen koira. Olin varma että jää mahastaan kiinni. Ja Jake sanoi että ei tiedä millainen onkalo siellä on, saattaa tiputtaa vaikka 20  metriä suoraan alaspäin! Ihan kamalaa.. huudettiin Taigaa ja sieltä se peruutti onneksi ulos kolosta! Koko koira aivan hiekassa. Tais kettu haista hyvälle ;) no loppu hyvin kaikki hyvin :)

Sinne se meni ketturepolainen

Kotiin kun tultiin ni laitettiin pannu kuumaksi ja paistettiin lehtokurppa. Kumpikaan meistä ei ollut maistanut sitä aiemmin ja oli oikeasti todella hyvää! En ois uskonut! Aika pienet oli lihat, mutta onneks meillä oli muutakin ruokaa illaksi ;)

Herkkua :)

-Riikka

Näätämöjoki 2016 2/2

28.7 torstai 6.pv ja Niliskoski kuohuu vieressä, joten täällä ollaan!

Aamis syötiin tosiaan Vinkiänvirralla ja pakkasimme leirin pienessä tihkusateessa. Kelit eivät ole kyllä suosineet yhtään! Eka päivä oli lämmin ja sit ilma laski 10 asteen hujakoille ja enempi tai vähempi vettä ilmassa. Eihän tälle kelille mitään voi, mutta onhan tää vähän ankea sää.. Saispa joku huomenna lohen niin tunnelma varmasti piristyisi, alkaa epätoivo jo joillain olla esillä... Pasi... :D

Käveltiin tosiaan ensin Saunakoskelle ja teimme siellä laavussa ruuan. Tapasimme siellä vanhemman herrasmiehen, jolla oli ihana puolenvuoden ikäinen Roope-koira. Taiga ja Roope ystävystyivät varsin nopeasti ja vauhtia piisasi! Pääsi Taigakin vähän leikkimään. (Jos Roope luet tätä niin Taiga laittaa kovasti terveisiä! :))Taiga tyttö väsyi kyllä aika nopeasti, taitaa raukalla olla energiat aika vähissä..

Lepotauko välillä

Jatkoimme matkaa sitten tähän Niliskoskelle ja aika paljon täällä on porukkaa, ei kiva. Selkeästi paras ottipaikkakin vallattu. Mä en yhtään halua mennä mihinkään rinkiin paikallisten kanssa.

29.7. / perjantai / 7. päivä Niliskoski

Nyt on nimittäin ihan siinä ja siinä että pystyn kirjoittamaan. On nimittäin ukonilma melkein päällä ja pikkasen pimeetä. Ja mua pelottaa! Mut yritän olla rohkee ettei Taiga mun vieressä säiky.

Heräsin aamulla ja kuulin että (ylläri ylläri) sataa vettä! Yhyyy.. En ois halunnut nousta. Ei siinä auttanut, aamupuurot naamaan ja kalalle.

Olin heittelemässä kosken alaosaa, kun Pasi tuli sanomaan että nyt tulee itku. Lohi oli ollut kiinni muttei ollut pysynyt rantaan asti. Voi eiiii... Toi on kamalaa! Kyllä nyt koettelee! Aloimme siis bolognesen tekoon.

Ruuan jälkeen AURINKO pilkahteli pilvien raosta ja menimme heti Jaken kanssa uimaan. Kyllä oli mukava olo sen jälkeen vaikka vesi oli jäätävää! Hyrrr...

Lähdimme kahvin jälkeen porukalla koittamaan alemmas ruokaharreja.

(Hui nyt muuten välähti lähellä ja kamala jyrinä. Taigakin jo kuorsas mutta nosti nyt pikkusen päätään.. Toivottavasti teltta kestää tän vesimäärän, sataa aivan kaatamalla..)

Niin jatketaans. Jake saikin mukavan mitallisen 35cm harjuksen. Sitten alkooi jyrinä kuulumaan niin hilpaisimme "pressulaavun" alle. Pelasimme korttia ja odotimme ukkosen ja sateen menevän ohi.

Sitten vielä viimeinen yritys lohta. Muut yrittivät ylempänä ja itse yritin saada vielä toisen harrin iltapalaksi. Ja sainkin! Jes! Pieneen kuulapäähän nappasi.

Kun palasin leiriin oli Tumppi ja Pasi siellä istuskelemassa, myhäilivät epäilyttävästi. Esittelin polleana saamaani ruokaharria kun näin puun oksassa titin roikkumassa!!!! Pasi oli saanut sen niskalta, tai tarkemmin vähän sen yläpuolelta samasta kohtaa mistä oli karkuuttanut edellisen! Wuhuu!! Onnea Pasi!

Tiukassa oli, mutta tulihan se sieltä! Onnea Pasi!

Paistoimme lohen nuotiossa ja Taiga sai molemmat harjukset. Nam nam. Oli kaikilla mahat täynnä.

Fileiks fileiks fileiks! :D

Nyt tosiaan ukkonen jyrisee ja kamala sade. Saas nähdä millainen keli on aamulla?? Huomenn myös matka jatkuu, mutten tiedä minne.

30.7. / lauantai / 8.päivä ja aurinkoa!!

Tänään on ollut ihana päivä, koska arska on paistanut!

Heräsimme Pasin ja Taigan kanssa aamulla siihen, kun Jake tuli huutelemaan meitä aamupuurolle. Hups! Oltiin nukuttu aika pitkään :)

Leirin purku ja auringon alkaessa pilkistää pilvien raosta, lähdimme kävelemään joenvartta alaspäin. Eilisillan ukkosesta ei ollut enää tietoakaan.

Kävelimme n. 3km Saarikoskelle. Ihanan näköinen paikka! Varsinkin auringonpaisteessa.

Saarikoski, hieno paikka!

Teimme ensin leirin valmiiksi, söimme ja sitten ongelle. Tähän jäämme ainakin pariksi päiväksi. Aika pian Pasilla nappasi! N. 25cm taimen, ärhäkkä pikkuinen. Tästä vähän aikaa, niin näin jonkinmatkan päässä kuinka Jaakolla tärppäsi. Jee! Mutta kun juoksin poikien luo, olivat he jo todenneet sen haueksi.. Voi surku! Sai Taiga taas sapuskaa.

Vapa taipuu, muttei siiman päässä ollutkaan kohdekala

Menimme paistamaan haukea Taigalle ja itsellemme teimme itämaista pataa. Namii, herkkuruokia ollut kyllä tänäkin vuonna.

Tänä vuonna ei ole kauheasti tehnyt edes miele herkkuja! Tai no tietty välillä, varsinkin kun alkaa tällein ajattelemaan. Suklaata vois mennä levy, pizzaa syödään kyllä heti kun tulee eka pizzapaikka vastaan.

Saas nähdä millaiseen keliin sitä aamulla herää? Niin on ollut epävakaata mut tänään oli nättii!

Hymyilytti jo näin hyvä keli!

         

31.7. / sunnuntai / 9.päivä

Kirjoitan poikkeuksellisesti vasta 10:nnen päivän aamuna, tai no taitaa se jo olla päivä :D

Yö oli tosi kylmä, ohiajanut mönkkärikuski tiesi kertoa, että ei ollut kuin +5 yöllä eikä se paljon +10 yläpuolelle ole noussut päivälläkään.

Pasi meni heti aamulla niskalle heittelemään ja iso lohi näyttää selkäänsä ihan parin metrin pässä. Kolmas heitto siihen kohdalle ja kala kiinni! Mutta ei pysynyt.. Oli kuulemma valtavan kokoinen.. Uskoisko tuota? :D

Pasi kävi katsomassa sään kauempana missä sai jotenkin netin toimimaan. Se lupasi kovasti vettä seuraavalle päivälle. Päätimme illasta purkaa leirin ja siirtyä seuraavaan paikkaan vaikka alunperin piti lähteä liikkeelle vasta maanantaina. Kaatosateessa leirin purku ei ollut oikein järkevää, että saisimme pidettyä kamat edes jotenkin kuivana.

Tumppi heitteli vielä niskalla ja sai bomberilla komean 41 cm pitkän harrin! Pääs halsteri taas
käyttöön.

Tumpin harri, jota Taiga vahtaa herkeämättä! Kuola jo valuu...

Jaakollakin oli samoihin aikoihin selvä nykäys kosken loppuliussa. Mutta vaikka kokeili useita perhoja, ei mikään maistunut.

Kovasti lohet pomppivat nyt niskalla, muttei vaan napannut.

Lähdimme siirtymään .. olikohan se auernivaan? Joku niva kuitenkin. Onnistuimme Jaken kanssa vielä kaikenlisäksi matkalla eksymään Tumpista ja Pasistakin! :D Pasi oli juossut pitkin metsiä ja etsinyt meitä! :D Hahhaahaa. Ja Taiga antoi vielä vähän kyytiä ihan vitivalkoiselle porolle. Paljon on enemmän Taigalla vauhtia kun ei tarvitse reppua enää kantaa. Se hierti niin pahasti toisen kainalon auki, että päätimme jakaa sen repun sisällön meidän rinkkoihin. raasu.. On sillä nyt ollut kaikkea..

Taigalla hepulikohtaus menossa

No saavuttiin nivalle, mihin oli n 3km:n siirtymä. ihan tyhmä paikka meidän mielestä. Ihan puskaiset rannat ja hirveän pieni niska/koski osuus. Ja rannassa vielä jonkun Smirnoffin mökki ja koko suku siellä. Tehtiin päätös, että kävelläänkin suoraan tänne meidän päätepisteeseen Kallokoskelle, riippusillan viereen.

Aika hyvä päätös musta! Valmiiksi tehdyt puut! Ei tarvii kanta tervaskantoja ja risuja pitkin metsiä ja saa tavarat sateensuojaan. Kyllä on luksusta!

Minä, Pasi ja Jake ja tietty Taiga päätettiin yöpyä Laavussa! Huiiii se oli jännää. Meidän piti pitää tulta yllä yöllä, mut tais sammua samantien niinkuin mekin! :D Ei nyt ihan sairaan kylmä ollut, mutta KYLMÄ! Mut eiköhän se mene tässä vielä ens yökin.

1.8. / maanantai / 10.päivä Välipäivä

Mulla, ei muilla. Aamulla tähän tuli metsähallituksen työntekijä tarkastamaan tiloja ja lupia! Vihdoin! Ikinä ennen ei oo kysytty. Tai nytkin hän sanoi et ei ole pakko näyttää, koska emme ole kalassa tällä hetkellä, mut näytettiin silti.

Mä olin aamulla jo aivan loppu! En varmaan nukkunut yöllä kovin hyvin ja alkoi heti aamusta satamaan ja kylmä oli ja vali vali. Lähdin kyllä kalaan, mut toi tuuli ja vesisade ja max 10 astetta niin ei se kyllä herkkua ollut. Sormia paleli enemmän kuin pilkillä! Niin mitäpä sitä väkisin jos ei napostele. Onhan tässä jo aikamoiset tuntimäärät perhosteltukin jo. Taigan kanssa pidettiin laavussa sadetta. Pojat kalastaa ja ne on koko ajan ihan läpimärkiä.. Mulla on ollut kurkkukin jo monta päivää tosi kipee..

Tänään lohet ovat pomppineet aika paljon tuolla alempana olevan kosken niskalla. Pasilla oli ehkä yks jopa hetken taas kiinni.

Kasin jälkeen pojat lähtivät ruuan päälle vielä iltakalaan ja Taiga meni kanssa. Menivät tuon riippusillan yli toista puolta sinne alempana olevalle koskiosuudelle. Voi kun joku saisi sieltä lohen! Ne ois niin sen ansainneet kun ovat tuossa kelissä kalastaneet koko päivän.

Mä jäin siis yksikseni tänne ja keräsin meille aamupuuroon juolukoita. Tollasia melkein mustikan makuisia ja näköisiä marjoja. Eiköhän ne aamulla maistu.

Toivottavasti kaikki tulis jo kohta. Alkaa itekseen kuvittelemaan ja kuulemaan kaikenlaisia ääniä..pelottaa.. Onneks täällä ei tuu pimeetä! Vielä..

Huomenna yritän kyllä niin tosissaan kalastaa! Vielä mäkin ehdin sen lohen saada! Ennusteen mukaan saattaisi huomenna jopa aurinkokin pilkahtaa.

2.8 / tiistai / 11.päivä

Eipä paistanut aurinko ei. Pasi katsoi sääennustetta ja vettä vaan lupasi meidän viimeisille kalastuspäiville. Pari lupavuorokautta olisi vielä jäljellä. Teimme yhdessä tuumin niinkin rajun päätöksen että lähtisimme illasta kävelemään autolle. Huonojen kelien vuoksi olimme edenneet joenvartta vähän suunniteltua nopeampaa ja tämä viimeinenkin etappi oli jo aikalailla nähty. Pikkuisen oli ehkä sellainen luovuttaja fiilis, mutta hei melkein kaks viikkoa erämaassa oli itselleni kyllä aika saavutus. Pisin aika mitä olen metsässä ollut! ja hyvinhän kaikki lopulta meni vaikka kelit laittoivat kyllä aika koetukselle! Kyllä sitä oli jo sen karkkipussin ansainnut!

Kallokosken riippusilta

Tumppi jäi ruuan päälle jo pakkailemaan ja me muut menimme heittelemään vielä viimeisiä heittoja. Riippusiltaa ylittäessä Taiga olikin yhtäkkiä alkanut jostain syystä pelkäämään sitä! Olihan se mustakin pelottava, mutta se oli jo mennyt siitä useemman kerran niin nytkö se vasta tajusi missä se oikein oli? Ei sitä meinannut saada yli millään! Hassu!

Taigan reissun viimeinen kommellus sattui kun Pasi meni joen toiselle puolelle heittelemään ja Jake jäi Taigan ja minun kanssa toiselle puolelle. Taiga keksi sitten että haluaa Pasin luo ja lähti pomppimaan keskelle kuohuvaa koskea kiviä pitkin. Aivan keskellä jokea se pysähtyi kuin seinään. Ei uskaltanut liikkua enää eteen eikä taakse. Aikansa siinä mietiskeli ja otti askeleen eteenpäin ja tippui koskeen!! Minä en onneksi nänyt tätä, mutta hetken oli mennyt pää pinnan alla, kunnes oli saanut jostain kivestä kiinni ja nousi rantaan! Tämäkin vielä!! Tyttö ei ollut kuitenkaan moksiskaan vaan jatkoi vaan kivillä kiipeilyä.. Onneksi.. Ehkä nyt oli aika mennä meidänkin pakkaamaan ja lähteä vaeltamaan. n.7km autolle.

Mielestäni tästä kuvasta käy hyvin ilmi Taigan reissu, alkuun niin innokkaana, mutta lopussa alkoi jo kommellukset painamaan silmäluomia, kun ei raasu meinannut edes jaksaa makuupussista nousta! :D Mutta kyllä nautti hänkin varmasti vapaudesta!

Nyt oli kiva kun kävelimme pois aivan uutta reittiä, sillä jätimme toisen auton lähelle Näätämön kylää. Tykkäsin tästä reitistä tosi paljon ja lopussa maisemat olivat niin upeat.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt vain olla kauemmin vanhoilla tutuilla kalapaikoilla Kontinpaistamassa. Ei siellä turhaan sitä porukkaa aina ole. On ne hyvät kalapaikatkin siellä. Tai on niitä hyviä muuallakin, mutta tuossa kohtaa niitä vaan on useampia ja kalastajia mahtuukin sinne paljon. Mutta nytpähän on nähty paljon joenvartta ja tiedetään millaista siellä muualla on. Porukkaa oli tänä vuonna selkeästi enemmän, melkein voisi sanoa jo että ihan liikaa. Tuonne haluaa ainakin itse lähteä olemaan ihan rauhassa, omalla porukalla. Mukava tietty välillä jutella muidenkin kalastajien kanssa, mutta jos sitä porukkaa on vaan leiriytynyt samoille paikoille paljon niin ei se oikein nappaa. Ilmeisesti lupia joelle myytiin tänä vuonna tuplasti se mitä viimevuonna ja se kyllä näkyi. Harmi.

Ei tullut lohta itselle tänä vuonna, mutta harjuksia tuli enemmän kuin olen varmaan yhteensä ikinä saanut! Ja onhan se vaan hienoo olla ihan erityksissä kaikesta sivistyksestä, keskellä erämaata <3

-Riikka

Nyt sitä sorsoo!

Kirjoittelinkin viime talvena kun sain itselleni aseen hankinta- ja hallussapitoluvan ja ostin tällöin itselleni oman haulikon (Beretta Silverpigeon). Parina syksynä olen ollut sorsametällä lainahaulikon kanssa mukana, mutten ollut vielä pässyt kertaakaan tähtäämään saati ampumaan edes sorsaa päin.

Nyt on niin paras fiilis kun on oma ase ja tietää just miten se toimii. Laina aseiden kanssa ollut aina niin epävarma olo kun kaikki ovat kuitenkin vähän erilaisia, vaikka idea tietty sama.

Menimme viime perjantaina Niemisjärven maille katselemaan näkyisikö kyyhkyjä. Ajelimme yhden pellon ohi, kun huomasimme siellä paljon kyyhkyjä maassa. Jake arveli että siellä on varmasti jonkun syöttöpaikka ja kun kävimme katsomassa lähempää niin kyllä siellä oli joku niitä ruokkinut ja kyyhkyt, joita oli pellolla paljon eivät olleetkaan kauhean eläväisiä.. Kuvia vain :D

Näin nätisti Taiga välillä katseli ja odotti kyyhkyjä

Menimme toisen pellon reunalle kyttäilemään. Taiga oli meillä mukana, jospa kokeiltaisiin onnistuisiko se linnun noutaminen. Välillä Taiga ei malttanut pysyä paikoillaan ja hiippaili pois ja lähti sitten pomppimaan pitkin peltoa. Mutta yllättävän hyvin se jaksoi olla ihan paikallaan ja odottaa. Oli kaunis ja lämmin ilma. Olimme passissa n. 16 maissa. Kyyhkyjen lentoaika on ilmeisesti parhaimmillaan n. klo 15-18. Näimmekin kyyhkyjä lentelevän kun ajoimme paikalle.

Ei Taigaa koko aikaa jaksanut kuitenkaan kiinnostaa.. :D

Vähän aikaa oltuamme Jaakko ja Taiga lähtivät käppäilemään metsään. Tietenkin juuri silloin kyyhky lentää suoraan minua kohti ja puikkaa metsään ja istahtaa puuhun ihan viereeni! Nostin piipun, mutta nään kuinka Jake seisoo melkein juuri sen puun juurella.....! En uskaltanut tietenkään ampua.. Jälkeenpäin pohdimme, että lintu oli kuitenkin niin korkealla ettei vaaraa olisi ollut, mutta en koe kyllä vielä osaavani arvioida tuollaista. Ammun vain kun olen satavarma ettei ole kellekään vaaraa. Lintu lehähti puusta pois, enkä päässyt sitä enää ampumaan.. Harmi!

Juomatauko :)

Kohta kaulassani kutitti ja pyyhkäisin siitä kädelläni ja AAAAUUUUU!!!! Ampainen pisti! sormeen... yhyy kyllä siinä itku pääsi :D Joskus pienenä mua on pistänyt mutten kyllä muistanut että se sattui noin paljon! Vähän aikaa keräilin itseäni ja katselin kuinka sormi turposi, mutta pystyin kuitenkin jatkamaan, tietty!

Myöhemmin tuli toinen tilanne kun kyyhky lenti suoraan sivultani. Kerkesin jo nostaa piipun ja varmistimen pois, mutta en laukaissut! Liipasin sormi jäätyi.. Tuntui että lintu oli vaan liian kaukana.. Ei se olisi ollut kun sitä siinä mittailtiin.

Vielä tuntuu niin haastavalta arvioida etäisyyksiä, kun en millään halua haavakoitakaan ampua tietenkään! Mutta pitää vaan käydä ja käydä ja harjoitella!

Lauantai-iltana oli sitten vuorossa sorsien iltalento. Soudimme Jaken ja Taigan kanssa tosi kivalle paikalle ihan tähän lähelle. Olimme paikalla joskus seiskan maissa. Kyyhkyjä lenti siinä tosi paljon! Ja sorsiakin näkyi, mutta aika kaukana. Vaikutti hyvältä paikalta. Istuimme Jaken kanssa eri suuntiin, koska tuntui että kyyhkyt lensivät järven yli ja kyttäsin niitä. Jake taas vahtasi toista suuntaa. Joskus ysin maissa Jake kuiskasi että nyt tulee oikeelta. Katsoin ja nousin kyykystä seisomaan, kysyin vielä että "onko liian kaukana vai ammunko"?? "ammu vaan" Jake rohkaisi ja niin ammuin ensimmäisen laukauksen, ohi! Heti perään toinen, ja ohi!! Eih!.. Mutta miten hyvältä tuntui ampua!! Matkaa arvioimme sorsaan olleen n. 40 metriä, mutta sihti ei nyt ollut ihan tarkka. Mutta vihdoin pääsin ekaa kertaa edes tähtäämään sorsaan päin! Mahtavaa! Ja miten mahtavalta se tuntuu kun se sitten joskus tippuu.

Kun ammuin oli tosi ilo huomata että Taiga pysyi ihan paikallaan! Vaikkei sen kanssa ole yhtään tätä harjoiteltu. Vasta molempien laukausten jälkeen alkoi vähän kimpoilemaan että missä missä?? Yritä siinä nyt toiselle selittää että ohi meni ja et pääse noutamaan... Tiiä miten hyvä lintukoira tuleekaan! :P

Tämä mun metsästysharrastus on tosiaan vielä niin alussa että yhtään siivekästä ei ole vielä alas tullut. Jännä nähä millon se tapahtuu! Kuulette siitä varmasti. Tänään mulla ois just vapaapäivä ja suunnittelin meneväni Taigan kanssa samalla paikalle heti kolmeksi ensin kyyhkyjä katselemaan ja sitten odottelemaan sorsien iltalentoa. Mutta tietenkin kamala tuuli ja sade...... perus.. Ja eihän tuo keli muuten mitään, mutta turhaa sinne taitaa olla mennä kyttäämään kun ei linnut lennä tällä säällä. Toivo elää josko se tuosta vähän laantuisi illan mittaan. Alan varmuuden vuoksi tekemään eväitä ja keittelemään kahvia termariin... :)

-Riki

Näätämöjoki 2016 1/2

Taas se oli sen aika, vuoden kohokohta, eli reissu Lappiin ja Näätämöjoelle. Minulle ja Jakelle tämä oli jo kolmas kerta kyseiselle joelle, joten voipi olla että jätämme sen tämän vuoden jälkeen ehkä pienelle tauolle ja käymme kiertelemässä vähän muitakin paikkoja. Joten tästä reissusta on otettava kaikki ilo irti!
 
Tänä vuonna Näätämöjoelle lähdimme ajelemaan lauantaina 23.7, viikkoa aiemmin kuin edellisenä kahtena vuotena. Luvat alkaisivat maanantaina. Reissu tulisi poikkeamaan edellisvuosista, sillä tarkoituksena olisi kävellä joenvartta pitkin eikä olla vain yhdessä leiripaikassa koko aikaa. Näkeepähän vähän uusia paikkoja. Kirjoittelin vihkoon aina iltaisin teltassa joka päivän tapahtumat. Vaikka kuinka välillä väsytti ja meni myöhään niin päiviä ei onneksi jäänyt välistä. Meitä lähti matkaan sama kööri kuin viime vuonna eli minä, Taiga koira, Jaakko, Jaakon isä Tuomo sekä mun veli Pasi. Juttua tuli kirjoiteltua erämaassa sen verran, että julkaisen reissukertomuksen kahdessa osassa. Tässä ensimmäinen.

23.7. / Lauantai / 1. Päivä

Tittidii täällä ollaan teltassa ja makuupussissa, ihanaa!!

Lähdettiin aamulla kuuden maissa ajelemaan meidän porukoille herkkuaamikselle. Jätimme Hipun (meidän toinen koira) samalla sinne hoitoon. Kyllä siinä itku pääsi kun kaarsimme pois pihasta, mutta ei olisi ollut parempaa hoitopaikkaa! Kiitos vielä äitille ja iskälle kun jaksoivat hoitaa, emme me muuten olisi reissuun päässeet. Oman tarhankin oli Hippu saanut poikakoirien välistä. Mutta ikävä on jo sitä aamuista tuhisijaa..

Matka meni yllättävän joutuisasti, Jaakko ajoi kylläkin koko matkan, en päässyt yrityksistä huolimatta kertaakaan rattiin. Höh! Olimme liikkeellä kahdella henkilöautolla, minä, Jake ja Taiga toisella ja Pasi ja Tumppi toisella. Niin oli myös kuuma päivä että käytimme Taigaa matkalla pari kertaa polskimassa. Jos olisi tiennyt tulevat kelit, olisi pitänyt vielä enemmän nauttia tästä lämmöstä.. Nyt vaan valitti että onpa kuuma! Ei ollut kauaa. :D

Olimme Jänispään parkkipaikalla ysin maissa illalla ja toinen auto vietiin odottamaan Näätämöön, josta kävelisimme sitten pois.

Rinkat selkään ja parin tunnin vaellus Kontinpaistamaan. Laitoimme teltat vähän syrjään Kontinpaistamosta ja Jake kävi vähän katselemassa rannassa vielä ottipaikkoja.

 Taiga reippaana Jänispään parkkipaikalla lähdössä vaeltamaan kohti joenvartta. Reppuun mahtui melkein kaikki nappulat ja oman viltinkin Taiga kantoi metsään mukaan

Nyt alettava nukkumaan, väsyttää niin paljon!! Huomenna jatkuu.

24.7 / Sunnuntai / 2.pv

Ensimmäiseen aamuun heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen

Noniin päivä ois taas pulkassa. Alunperinhän meillä oli luvat niin, että ne olisivat alkaneet maanantaina. Jaakko huomasi onneksi matkalla, että lupia oli vielä jäljellä ja ostimme yhden vuorokauden lisää. Olis ollut tänään kyllä pitkä päivä odottaa jos ei olisi saanut kalastaa. Aamuyöllä Taiga alkoi rimpuilemaan teltassa ja käytin sitä pihalla. Aurinko oli nousemassa, kyllä kaihersi vielä silmiä! Taiga onneksi nukahti vielä ja nukuttiinkin lopulta ysiin asti. Sitten aamupuurot ja kahvit naamaan. Aloimme heittelemään samoilla kohdin mistä Jake sai viimevuonna sen ison lohen (10kg) Ja ei ollut edes todellista kun oli varmaan 3. heitto niin titti kävi noukkimassa bomberin pinnalta ja kiinni! Mutta ei kunnolla... Pari potkua ja sinne meni.. Kyllä täris kädet ja jalat sen jälkeen. Ei mennyt kauaa tästä kun joku kävi taas pyörähtämässä perhon vieressä. Pasillakin taisi olla jopa 3 kontaktia kalan kanssa.

( Taigan kanssa ruuanlaittoa joenvarrella)

Mukava päivä oli. Aamupäivästä oli kalatapahtumia, uitiin ja arska paistoi koko päivän, harmi ettei kukaan saanut kalaa. Tai ei tiedä vielä kun pojat jäi vielä kalastamaan kuulemma kahteen asti. Me tytöt tultiin jo nukkumaan, onhan kellokin jo kohta 12.

Huomenna varmaan lähdetään liikkumaan joenvartta alaspäin ja tehdään uusi leiripaikka jonnekin, ehkä lähelle Punakallionkoskea. Tuo taisi olla itsekeksimäni nimi paikalle, mutta se on Kontinpaistamon ja Vinkiänvirran välissä.

Nyt kyllä taas vässää, joten öitä. Ja tuleepahan aamu nopeammin niin saan ruokaa! Koska nälkä.. Toivottavasti pojat saavat lohta aamupalaksi!

25.7 / maanantai / 3.pv koskella

Aamupuuron ja kahvin verran heiteltiin peruspaikalla. Pakattiin sitten kamat kasaan ja siirryttiin koskea alaspäin. Menimme Punakallionkosken ohi vähän matkaa ja teimme tähän leirin.

Ja ainiin tähän väliin! Taigalla oli lapamato! Hyi että ja voi raukkaa.. Tuli onneksi ulos, mutta toivottavasti ei ole enempää.. Kotona heti kunnon matokuuri.. Olihan se talvella jäällä mukana ja söi kyllä niin paljon niitä ahvenia suoraan avannosta. Eipä syö kyllä tämän jälkeen. Tai vaikea sanoa mistä on tullut, kun tuntuu että kaikki menee kyllä sen suuhun mitä eteen tulee!

Raukka Taiga

Niin teimme leirin tähän kivalle paikalle ja söimme italianpataa ja JAUHELIHAA! Meidän kuivatus taisi onnistua kun maha ei oo sekaisin ja oli kyllä hyvää.

Laitoimme kahluuvehkeet päälle ja talsimme joen yli kohdasta, mistä yksi joenvarrella tapaamamme kalastaja kertoi. Sanoi myös siellä olevan hyvä lohipaikka.

Heittelimme siinä jonkin aikaa kun pikkuharjuksia alkoi tulemaan. Ja sitten ihan mitallisia, joten otimme niitä ruuaksi, olihan meillä niin kova nälkä! Jake sai hyvän harjuksen ja mä ja Pasi. Wuhuu oli kiva saada ruokakaloja. En tiedä mihin muilla otti, mutta omani tuli pilkulla. Ei tarvinnut sen pienempää perhoa. Sillä paikalla joessa oli yksi kohta mikä oli ns. Hot Spotti, joten laitoimme ringin pyörimään. Heittelin juuri tässä kun yhtäkkiä siima pingahti 10 metriä suoraan sivulle. Ajattelin jo että nyt!! Kala näytti vähän tummalta, joten ajattelin sen olevan taimen. Mutta mikäs se siellä, HAUKI! Noooooo... Ei oo Pasi enää ainut joka on saanut täältä hauen! Eihän hauessa mitään vikaa, mutta kun yritetään perhostella lohta niin hauki menee vähän vikaan. Taiga sai masun täyteen.

Illasta kävelimme teltoille ja paisteltiin harjukset halsterissa. Oli kyllä todella hyvää!

Nyt kello onkin jo kaks yöllä joten unta kuulaan. Jokohan huomenna joku väsyttelee lohta..?

26.7 / tiistai / 4.pv "paratiisissa"

No tänään ollut aika erämeininkiä kun vettä on tiputtanut melkein koko päivän. Välillä ihan kaatamalla, oikea paratiisi! :D

Purettiin heti aamulla leiri ja lähdettiin siirtymään eilisille ottipaikoille. Vettä tuli niin, että jätimme rinkat pressun sisään joenvarteen ja kahlasimme hot spotille. Olin ekana ringissä ja sainkin ruokaharjuksen! Hyvin alkoi omalta osalta. Pasi nappasi myös yhden otettavan kokoisen. Tänä aikana Jaakko ja Taiga olivat kävelleet joen toista puolta pitkin Vinkiänvirtaan. Lähdimme Pasin kanssa katsomaan mikä siellä oli meininki. Jake siinä heitteli ja tokaisi ettei tässä kauheasti ole ollut tapahtumia, tuli sieltä nyt toi yks harri ja osoitti puuhun. Siellä roikkui isoin harjus mitä oon nähnyt! Se oli suunnilleen 45cm Hirmunen mötkö. Siinä olisi jo hyvin syömistä.

Hyvänkokoinen harjus! Tänä vuonna harreja tuli kyllä enemmän kun aiempina vuosina.

Tultiin tähän Vinkiänvirran kohdalle ja laitettiin leiri pystyyn. Tehtiin söpö laavukin pressusta niin voitiin siinä kuivatella ja pitää tulia. Se oli kyllä pelastus!!

Kyllä kelpas, sateensuojassa, harjus paistumassa ja puita niin että riittää!

Jake ja Tumppi menivät ekana heittelemään ja Tumppi saikin hyvänkokoisen mittaharrin ja ihan samaan aikaan Jake huusi että nyt on lohi kiinni! Jake väsytteli sitä jonkin aikaa ja sai sen jo rannan tuntumaan, mutta sitten se pinkaisi ja meni menojaan. Pikkutitti se oli vain, mutta harmitti kuitenkin!

Yksi harri taisi Jakella vielä illan aikana tulla. Minä istuskelin illan vain tuotiolla ja kantelin puita metsästä. Jospa huomenna nousisi lohi rannalle saakka!..

27.7 / keskiviikko / 5.pv rennosti

Nukuttiin jopa 10 asti tänään! Eikä aamusta onneksi satanut. Taiga oli niin söpö kun pölähti Tumpin ja Jaken teltasta ulos mua vastaan kun olin menossa sitä herättäämään. Se oli vielä ihan unenpöpperössä, sehän nukkuis nimittäin niin pitkään kuin vaan saa! :D

Jake huomasi heti ettei Taigan häntä heilunut normaaliin tapaan, aristelikin sitä aika paljon. Vesihäntä. Meidän pikku uimamaisteri kun ui melkein koko toissapäivän. Tämän päivän Taiga lepäsi melkein kokonaan. Vain muutamat kissa ja hiiri leikit tyllien kanssa. Toivottavasti se ei olisi kovin kipeä ja menisi pian ohi.. Taiga raasu, kyllä sitä nyt koetellaan!..

Ja taas Taiga koki kovia..! :(

Vietimme tämän päivän leireillen tässä Vinkiänvirran kohdalla. Tämä oli kyllä niin unelma leiripaikka. Pystyi istumaan sateensuojassa, tuli nenän edessä ja katsella samalla kuinka perho lentää.

Ihan okei leiripaikka! Ja millä paikalla miedän telttakin oli, kurkkas vaan aamulla oviaukosta pomppiiko lohet!

Lukuunottamatta Tumpin aamulla saamia pintaperhoharreja ( 32cm ja 35cm) ei tullut muuten muille mitään. Kävimme Jaken kanssa vielä eilisillä ottipaikoilla pyörähtämässä muttei sieltä mitään tullut.. Mutta pääsin heittelemään Jaken kahden käden vapaa. Se on niin mukavaa ja haastavaa ja aika rankkaa, mut tykkään!


Tähän väliin kirjoitettava ylös mitä tullut mieleen, että muistaa ensi vuonna ottaa mukaan.
-villasukat (kahluukenkiin)
-Nuudeleita
-Pressut kaikille ja narua
-Valmis lettutaikina jauhepussi :P nam..

Ollaan syöty tänään kyllä hyvin. Meillä oli myös soijarouhetta mukana ja se turpoaa kyllä hurjasti ja täyttää massun, vaikka ihan kumille maistuukin. Pasi antoi Taigalle loput soijat, sille kyllä maistui! Ylläri..

Taiga odottaa ruuan valmistumista

Huomenna aamupala tässä ja telttojen ja kamojen pakkaus. Toivottavasti vaan aamulla ei sada, nyt taas teltan katto ropisee. Leirin purku kaatosateessa on aika kurjaa hommaa, kunhan saisi edes makuupussin pysymään kuivana! :D

Saas nähdä mistä paikasta sitä huomenna kirjoitetaan? Tarkoitus olisi tehdä vähän pidempi siirtymä todennäköisesti Niliskoskelle. Siellä pitäisi olla hyvät paikat mitä oltiin ainakin kuultu. Josko se sieltä lopulta nousisi se Näätämöjoen lohi!

 JATKUU.... (5vkn kuluttua)