Pilkkikauden päätös

 Jäät ovat ainakin täältä jo hävinneet, mutta palataan vielä muistelemaan kulunutta talvea ja varsinkin viimeistä reissuani jäällä tänä talvena.

Olimme löytäneet Keiteleeltä nyt lopputalvesta hyvän paikan, johon suuntasimme vielä viimeisillä jäillä. Oimme jäällä jo ennen auringonnousua. Kerran tuolla oli ainakin niin että auringonnoususta n. klo 8 asti aamulla oli syöntiä ja sitten se loppui melkein kuin seinään. Silloin oli tosin kirkas keli ja kun on ollut pilvisempää kala on syönyt myös päivällä. Otimme kuitenkin varman päälle ja katselimme upeaa auringonnousua tällöin jäältä.

Kalaa tuli sieltä täältä, Jaakko sai muutaman hauenkin. Oli jo pitkälti iltapäivän puolella kun menimme kokeilemaan vielä viimeistä paikkaa ja kairailimme viimeisiä reikiä. Luotaimessa näkyi paljon pikkukalaa ja nostelin niitä sieltä sitten ajankuluksi ja samalla tietenkin toivoen josko siellä oisi joukossa isompia. 

Tänä talvena olen ollut jo niinkin epätoivoinen että olen pilkkinyt samasta reiästä samaan aikaan tasapainolla sekä mormuskalla ja vielä kaiun anturikin killunut siellä samassa sopassa. Mutta olen huomannut että ahvenet saa hyvin houkuteltua tasurilla ja ne saattavat nousta useitakin metrejä pohjasta tasapainolle, tarkkailevat sitä hiukan ja painuvat sitten pohjaan. Mutta jos tässä vaiheessa tipauttaa perään mormuskan ahven saattaa erehtyä siihen nappaamaan. Se on ollut välillä todella toimiva systeemi.

No viimeisillä rei`illä pilkin nyt juurikin näin. Pidin tasuria todella ylhäällä, vain muutaman metrin jään reunasta ja paikoillaan ja ongin tällä hetkellä mormuskalla pohjasta. Sitten huomasin yhtäkkiä kaikuluotaimessa että jostain kauempaa sivusta oli ilmestynyt viiva tasurin alle. Heitin äkkiä mormuskaongen kädestä ja nappasin kehivavan käteeni. Samassa tuntui nykäys ja sitten tein vastaiskun! Kala kiinni! Ja huusin heti että hauki.. Veti ja rimpuili niin kovaa ja tuntui isolta.. Se fiilis kun sain ohjattua tasurin ja "hauen" pilkkireiästä ylös ja tajuan sen olevankin ahven!! Voi sitä huudon määrää taas jäällä. Tästä teki vielä niin mahtavaa se, ettei koko talvena ole montaa isompaa ahventa tullut ja nekin vähät mitkä ovat tulleet niin ovat napanneet mormuskaan. Ja tämä otti vihdoin tasapainoon! Jes! Tuntui että tähän hyvään fiilikseen oli hyvä päättää pilkkikausi. 

Kokosin vielä muutamia huippuhetkiä kuvien muodossa kuluneelta talvelta:

Tämä appura jäi kauden isoimmaksi, hyvänkokoinen sekin 630g ja 37 cm pitkä. Kaksi kertaa pääsi irti ja nappasi vielä kolmannen kerran jolloin nousi avannosta ylös asti!

Vaikka pakkasmttari näyttikin alkutalvesta yli 30 astetta pakkasta, ei jäänyt tämän takia pilkkireissut väliin! (pilkkihullu)

Tämäkin oli ihan hyvänkokoinen puolikiloinen. Ja tietenkin kultaiseen mormuskaan nappasi.

Tämän talven yksi hankinta oli mormuskointiin kehivapa ja kyllä on muuten kätevä! Säästyy pikkusen hermot kun siima ei jää kiinni kaikkiin jäänpalasiin tai mene solmuun.

Harvinaista herkkua minulle tänä talvena, tasuriahven :)


Tätä herkkua tuli kyllä syötyä tänä talvena.

Savustettua ahventa.. nam!

Nyt alkaa täälläpäin olemaan hauenkalastus sesonki, joten täytyy lähteä niitä jallittamaan!

-R