Huhhei nyt on taas reissu heitetty!
Viime vuonna kirjoittelin reissun kulkua päivittäin joen varrella vihkoon ja näin oli tarkoitus tehdä tänäkin vuonna. Mutta perus settiä että unohdin vihon ja kynän tietty autoon! Mutta reissun kohokohtia en varmasti unohda millään ja kerron teille nyt niistä.
Reissuun lähti siis minä, Jaakko, Taiga, veljeni Pasi sekä Jaakon isä Tuomo. Lähdimme liikkeelle perjantaina 31.7 iltapäivällä. Matkaa olisi edessä monen monta tuntia. Ensimmäinen etappi oli Ivalojoella. Olimme siellä myöhään, en edes muista monelta.
 |
| Ivalojoelle saavuttu ja pojat valkkailee perhoja. |
Painelimme samantien kalaan. Paikka oli ihan ok, vähän ehkä vaikeasti kalastettava. Kalastimme kahdessa eri kohtaa koskea. Yläkoskelta sain ihan kivan kokoisen harjuksen, melkein jopa mitallinen, mutta pääsi siis takaisin uimaan. Väsy alkoi jo painaa, joten palasimme autolle. Nukuimme tuon ensimmäisen yön, tai no muutaman tunnin kaikki autossa. Minä ja Pasi asuntoauton takapedillä ja Tuomo ja Jaakko etupenkeillä. Ihan hyvät unet sain ainakin itse.
Aamulla teimme makkaratulet ja jatkoimme matkaa kohti Juutuanjokea. Kävimme Jaakon kanssa viime vuonnakin Juutualla ja tarkalleen Ritakoskella. Tällä kertaa saimme luvat ainostaan alakoskelle. Mutta ihan kiva niin pääsi näkemään senkin osan koskea! Heti kävi selväksi missä oli joen ottipaikka. Paikallisilla kalastajamiehillä oli kunnon rinki missä heittivät vuorotellen. Joen varressa tällä kohdalla oli jopa tuolit ja pöydät tuotu! Siinä sitten kävivät vuorotellan isoilla kahdenkäden vavoilla kiskomassa. Seurasimme tätä vain vastarannan puolelta, ei oikein kehdannut mennä rinkiin mukaan! :D Jaakko jutteli muutamien paikallisten kalastajien kanssa ja he sanoivat, että meidän lisäksi joella oli vain yksi ulkopaikkakuntalainen kalastaja. Yllättävän paljon paikalliset heittivät joella myös virveliä. Pasi pääsi vierestä näkemään kun paikallinen sai kyseisellä ongella 3 kilon taimenen. Oli viskassu sen vaan rannalle tokaisten "sen on semmosta" ja jatkanut kalastusta muina miehinä :D Hah tais olla aika peruskala tälle paikalliselle. Itsehän ongittiin taas kaikki tyhjää..
 |
| Jaakko kalastaa ja Pasi ottaa iisii. |
 |
| Kuten kuvasta näkyy keli oli märkä! Tarkkaan kun katsoo näkee Jaakon ja Taigan siellä jalkojen juuressa. Ui tuonne kivelle kun oli vaan pakko päästä Jaakon luo. |
Taigahan oli tosiaan meillä mukana ja alku menikin ihan hyvin. Juutualla tosin Taiga katosi joen varresta hetkellisesti ja tämä kyllä nosti tunteet pintaan. Kaikki etsittiin ja huudeltiin sitä, mutta ei näkynyt ja kuulunut. Mielikuvitus laukkasi ja ajattelin jo et nyt se on tippunut johonkin kivenkoloon eikä me kuulla sen vinkumista kun koski kuohuu niin kovaäänisesti. Pimeäkin alkoi jo olla. Mutta ei se ollut kuin vartin verran poissa kun jo kirmasi mun luokse! Kyllä siinä itku pääs ku säikähdin niin kovasti. Mutta metästykoira kun siitä on tulossa niin tuo on ihan normaalia. Sehän saattoi vain lähteä jäniksen perään hetkeksi. Tästä jäi kyllä vähäks aikaa kammo et se lähtee kunnolla omille teilleen, mutta Jaakko sai mut ymmärtää et kyllä se sieltä aina palaa. Ja niinhän se aina tuli. Vaikka muutaman kerran lähti poronkin perään ihan innoissaan! :D Niin ja sopulien!
Juutualla majoitumme Pasin kanssa telttaan ja Jaakko ja Tuomo nukkuivat asuntoautossa. Aloimme matkaamaan kohti reissun pääpaikkaa eli Näätämöjokea. Edessä oli 6 km vaellus kohti jokea. Uusi rinkkani pelasi loistavasti! Oli ihanaa kun ei pakottanut olkapäitä vaan vaeltaminen oli mukavaa. Noin kahden tunnin kävelyn jälkeen olimme kohteessa.
 |
| Huilitauko matkalla joelle. |
 |
| Minä ja Jaakko ja ihanat maisemat! <3 |
Kontinpaistama ei ollut muuttunut yhtään viime vuodesta. Ja hyvä niin. Toinen laavuista oli vapaana, joten jätimme suurimman osan tavaroista siihen sateelta suojaan ja pystytimme teltat siihen lähistölle.
 |
| Kontinpaistaman laavu. |
Ja eikun kalaan! Ampaisimme heti samalle paikalle mistä Jaakko sai heti ekana sekä toisena iltana lohet viime vuonna. Nyt tästä kohdalta ei napannut. Kävelimme alemmas seuraavalle suvannolle ja kalastelimme siinä pimeän tuloon saakka. Näin aivan jäätävän kokoisen lohen hyppäävän lähes toisella puolella jokea. Se oli kyllä lähellä kymppi kiloisten kerhoa. Pasi pääsi kahlaamaan joen keskivaiheille niin että pystyi heittämään varsin pitkälle. Joka heitto oli pidempi ja pidempi. Taas heitto ja ajattelin mielessäni että nyt oli hyvä ja silloin siima kiristyi ja kala hyppäsi ilmaan koukku suussa! Muistan, että huusin ihan hulluna! NYT ON NYT ON, HYVÄ PASIII!! Kala alkoi lähestyä rantaa ja se ei ollutkaan lohi vaan juuri mitallinen taimen! Todella nätti kala kylläkin.
 |
| Pasin taimen ekalta illalta. |
Siinä sitten pääsimme heti kalan makuun. Paistelimme sen joen varrella halsterissa. NAM! Mun alkoi särkeä siinä ihan hulluna päätä ja lähdin Taigan kanssa nukkumaan. Muut jäivät vielä muutamaksi tunniksi yrittämään, mutta lohta ei enää sinä yönä näkynyt.
Uusi päivä uudet kujeet! Päänsärkykin oli helpottanut. Aamiaisen jälkeen menimme taas sille Jaakon viime vuoden ottipaikalle. Kalastelimme siinä ensin kaikki neljä, kunnes Tuomo ja Pasi alkoivat etenemään aika vauhdilla. Jäimme Jaakon kanssa vielä tunnollisesti kalastamaan tarkasti tätä kohtaa. Sitten alkoi tapahtua! Apua nousee ihan karvat pystyyn kun vain alan muistelemaan tätä hetkeä. Heittelin bomberia ihan siihen 10-5 m päähän jaloistani ja annoin valua virran mukana. Tällainen perho tulee siis veden pinnalla. N. 5 metrin päässä jaloistani koskessa on vedenalainen kivi ja vedin perhoa sen alapuolelta kun perhoa kävi yrittämässä ihan jäätävän kokoinen lohi! Pikkaisen meni suu ohi perhosta. Näin sen oikeesti niin läheltä että alkoi jalat tutisemaan. Sanoin tästä Jaakolle ja tarkistin perukkeeni solmujen varalta. KOLME solmua oli tullut perukkeeseen ja se oli ihan pakko vaihtaa uuteen. Jos tuollainen lohi nappaisi ei ne solmukohdat kestäisi vaan siimat menisivät ihan varmasti poikki! No menin vaihtamaan peruketta ja Jaakko sanoi kokeilevansa tätä kohtaa sillä aikaa. Ja arvaatte varmaan mitä sitten tapahtui?!?! Jaakko huutaa että nyt on kiinni! Ja että ei ole mikään ihan pieni. Ajattelin mielessäni että jos se on se sama minkä minä näin se ei todellakaan ole pieni. Jaakko väsytteli lohta jonkin aikaa ja minä katsoin vain vierestä kauhusta kankeana. Lohi junnasi vain pohjassa lähes liikkumatta. Lopulta Jaakko pääsi näkemään lohen ja sanoi tää on oikeesti iso, tää on lähellä 10 kiloo!! En voinut uskoa korviani!! Siis mitä!? Jaakko onki tuolla hetkellä pienellä seiska luokan vavalla eikä edes isommalla kahden käden vavalla. Tämä teki tilanteesta vielä jännittävämpää. Vapa oli oikeasti ihan kaksinkerroin. Alettiin sitten miettimään miten ihmeessä me saadaan se ylös? Haaviinhan tuo ei tulisi millään mahtumaan. Näin horisontissa kun Tuomokin katosi näkyvistä, joten oli ihan turha huudella apuja. Sanoin Jaakolle että tässä voi käydä tosi hyvin tai tosi huonosti..... Ei siinä auttanut, Jaakko väsytteli lohta kohti rantaa ja minun oli otettava se ylös käsin! Joo ei mitään paineita! Tämä jos multa pääsee karkuun en tule kestämään sitä! Niinpä käden koskiessa lohen pyrstön etupuolelle päätin, että tämä ei muuten pääse karkuun! En oikein tarkkaan muista miten se tapahtui, mutta pian lohi oli rannalla jalkovälissäni ja pidin sitä kaksin käsin paikoillaan. Oikeesti, en unohdä tätä koskaan. Ihan mieletön fiilis!! Ihan kuin ois ite saanut sen!
 |
| Siinä se on! 95senttiä lohta! Myös Taiga tykkää :D |
Mitattiin lohi ja se oli 95cm pitkä! Todennäköisesti lähempänä 9 kiloa, paino jää arvailujen varaan, koska matkassa ei ollut puntaria. Tämä oli Jaakon suurin kala ikinä! Ehkä jopa koskaan! Tuolta ei oikeasti tuollaisia vaan tule joka päivä. Aivan uskomatonta.. Jälkeenpäin ajatellen mulla on tästä vähän ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta oon super onnellinen Jaakon puolesta, toisaalta taas se ois voinut olla mun lohi..
 |
| Kahdenkäden vavalla heittelyä. |
 |
| Meitsi yrittää saada perhon lentämään. Kova tuuli toi välillä vähän haastetta! |
Muutama päivä tästä eteenpäin koostui kalastuksesta, kävelemisestä, syömisestä ja pitkistä yöunista teltassa. Ruokaa oli todellakin riittävästi tällä kertaa. Nälkä ei kyllä ollut! Paitsi Pasi valitteli kyllä nälkää ekoina päivinä, onneks sillä löyty myslipatukoita joka hätään :D
 |
| Hienosti lentää perho Pasilla. |
 |
| Kahvitauolla. |
Seuraava mieleenpainuva hetki osui neljännelle kalastuspäivälle. Heräsimme ja päivästä oli tulossa aurinkoinen! Se oli ihanaa, koska keli tähän asti oli ollut koleaa, pilvistä ja aina välillä tihutti vettä. Menimme rantaan syömään aamiaista ja kävelimme sitä pitkin taas paikalle josta paria päivää aikaisemmin nousi Jaakon lohi. Kalastelimme nyt siinä auringonpaisteessa ja nautimme kun jokikin oli ihanan värinen auringossa. Jaakko ja minä heittelimme vierekkäin ja sitten meidän välissä hyppäsi lohi. Minä en yllättäen sitä taas nähnyt mutta Jaakko näki ja neuvoi minulle välittömästi tarkan kohdan mihin heittää. Ensimmäine heitto ja Jaakko neuvoi heittämään seuraavan pikkasen ylemmäs. Sitten se tapahtui. Lohi nousi vedestä, nappasi bomberin ja siima painui veteen. En hetkeen tajunnut mitä tapahtui, ajattelin vaan että pyörähtiköhän taas vaan vieressä, mutta siima painui ja vapa taipui. NYT ON LOHI KIINNI! Huusin ihan innoissani ja samalla jalkani menivät ihan hyytelöksi. Siis oikeesti ihan hirvee tunne kun en pystynyt yhtään liikkumaan! Mua jännitti ihan sikana et se pääsisi karkuun! Vähän haastavaa oli saada se ohjattua niin, että Jaakko saisi sen napattua käsin. Ja pian titti oli Jaakon käsissä. JEEEE!!!!! Selkeesti näki että on kyllä isompi kuin viimevuoden 55 senttinen. Ja niinhän se oli! 63cm ja n. 2,5kg. Ihanaa! Loppupäivän nautiskelin vain ja otin aurinkoa. Lohta olisi ruokana ja se oli mun ansiota!
 |
| Siitä nappas! FISH ON!! |
 |
| Vapa taipuu! Ja pikkusen jäykän ja jännittyneen oloinen asento! |
 |
| Uninen vauva! |
 |
| Taiga tarkkailee saako kukaan kalaa, että pääsisi syömään paistettua nahkaa. Siitä tuli kyllä sen lempiruoka tuolla reissulla! :) |
 |
| Välillä Taiga oli tosi nätisti... |
 |
| ...ja välillä taas oli vähän villimmällä päällä! :D |
 |
| Aina se oli kärppänä pureskelemassa kalaa jos saatiin. |
Jaakko sai reissussa vielä titin ja yhden mitallisen taimenen. Kalassa pysyttiin siis ruokien osalta.
 |
| Minä, vesisade ja Jaakon titti. |
 |
| Nättii! |
Pasin turhautumista oli jo viimesenä päivänä hauska seurata, kun hinku saada se ensimmäinen lohi perholla oli kova. Mutta se ei valitettavasti tällä kertaa tullut. Se oli jo lähellä viimeisinä päivinä kun Pasilla tärppäsi ja kaikki oltiin niin innoissaan että nyt se kova yritys palkittiin. Kun lopulta nähtiin mikä siellä siiman päässä oli niin voi sitä pettymyksen määrää! Sitä ei voi sanoin kuvailla. Oltiin tultu tänne asti ja Pasi saa koukutettua viikon kalastuksen jälkeen hauen! Kyllä! Ja parasta vielä se että viime hetkellä siima poikki ja sinne meni perhokin. Kyllä se jälkeenpäin jo vähän naurattaa!
 |
| Näinkin voi käydä! |
Ei mullakaan mennyt viimesenä päivänä enää ihan putkeen. Syytän kyllä tuulta, mutta tämän sattumuksen jälkeen päätin, että eiköhän mun kalastukset tältä reissulta ollu tässä ennenkuin sattuu mitään! :D
Kaloja ei tällä reissulla tullut niinkuin viime vuonna. Mitalliset harjukset jäivät kokonaan saamatta! Lohien hyppyjäkään ei näkynyt läheskään niin paljon kuin vuosi takaperin. Kelihän oli kyllä aivan toinen. Silloin höllittiin auringonpaisteessa ja lämmössä, kun taas nyt oli koleaa ja tihkusateista. Joen vesikin oli kyllä huomattavasti kylmempää. Hyvä reissu silti takana, erilainen kuin viime vuonna ja sehän tekee vain tästä paikasta entistä mielenkiintoisemman. Ei varmasti ollut viimeinen kerta. Nähdään taas Näätämöjoki :)
-Riikka
