Tasurihurjien treffit Puruvedellä

Facebookin ihmeellisestä maailmasta löytyy yhteisö, jonka jäsenet pilkkivät innokkaasti tasapainoilla. Jo hyvissä ajoin ryhmä suunnitteli yhteisen reissun Puruvedelle ja minä ja avopuolisoni Jaakko olimme heti mukana! Sellaisen kokoisia ahvenia saatu sieltä, että pakkohan tämä paikka oli käydä katsastamassa.

Tasapainot esittävät siis esimerkiksi kalojen ruokaa, kuten muikkua, kuoretta ja salakkaa.

Lähdimme Jaakon kanssa matkaan torstai aamuna ja olimme jo puolenpäivän maissa Ruokkeen lomakylässä, pilkkivaatteet päällä ja talsimassa jäällä. Hurjimmat olivat saapuneet jo keskiviikkona ja suurin osa saapui paikalle perjantaina. 

Jäällä oli aivan uskomattoman hyvä kävellä. Kilometrejä tuli loppuviikon aikana varmasti kymmeniä! Ei edes haitannut ettei meillä ollut mönkijää mukana kun siirtymiset sujuivat niin keposasti. Jollain moottoriajoneuvolla tosin olisi kerennyt vähän useampaa paikkaa kokeilemaan, mutta ehkä sitten ensi vuonna.

Niinkuin aina uudessa pilkkipaikassa alku on hankalaa. Tottakai katselimme kartasta mahdollisia ottipaikkoja, mutta ei ne kalat siellä välttämättä ole. Kairailimme torstain reikiä, mutta aika tyhjältä näytti kaiku. Yhtäkkiä huomasin kaiussani välivedessä menevän jonkun parven. Näytti melkeinpä siikaparvelta ja nostin äkkiä tasuria, josko nappaisivat. Samaan aikaan viereiseltä reiältä Jaakko huutaa että nyt on parempi kiinni! Sitten Jaakko luuli että tasapaino oli jäänyt jään reunaan kun kala ei noussutkaan reiästä. Käden työntäessään reikään irrottaakseen tasarin hän tajusi, että ei se ollutkaan kiinni jäässä vaan kala oli niin iso ettei tullut ihan helposti reiästä. Harmi vain että kalalta puuttuivat raidat. Jäälle nousi 1,4 kilon lahna! En ole tuon kokoista ennen nähnyt! Ja vielä isoon tasapainoon nappasi, nälkäsiä ne ovat nuokin.

Omalta osaltani päivä oli hiljainen, mutta mikäs siellä on jäällä ollessa! Viimeisiltä rei´iltä löysimme vähän eloa pohjasta, mutta kalat eivät nousseet edes taspanolle asti. Jaakon kaiussa näkyi yksi paksumpikin viiva, mutta ei vaan kiinnostunut tasapainosta. Aurinko alkoi jo laskemaan joten suuntasimme mökille saunomaan, syömään ja valmistautumaan uuteen päivään.

Perjantaina lähdimme kuuden maissa mökiltä mönkkärin peräkärryn kyydissä kohti paikkaa, jossa näimme eilen eloa. Kaloja ei vaan millään meinannut löytyä mistään. Aika jäällä kului kyllä älyttömän nopeasti. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, aika viileä pohjoistuuli kävi selkään, mutta eipähän ollut liian kuuma keli kävellä. 

Sitten, ennen puoltapäivää Jaakolla nykäsi ja kunnolla! Kuulin takaani taas huutoa että nyt on oikeasti iso ja näin kuinka kädet vaan pumppasivat jään päällä. Taisi oikeasti laittaa vähän hanttiin. Kalan liikkeistä ja kauheasta vedosta päätellen oltiin kumpikin aivan varmoja että haukihan se siellä! Jaakko vain kiskoi siimaa lähes väkisin kun halusi vain äkkiä saada vihernieriän jäälle. Sitten Jaakko sai ohjattua kalan reikään ja sen pää nousi esiin. Se oli taimen, TAIMEN!! Silmistä kiinni ja samalla takakoukku suoristui, mutta niin vain jäällä makasi upea taimen. Ei vitsit mikä fiilis! Kumpikin huudettiin suoraa huutoa! Aivan uskomatonta, tällaista ei vaan kaikille tapahdu, joten se teki kyllä hetkestä ikimuistoisen! Jaakko on viettänyt kyllä jäällä aikaa tänä talvena, joten tämän hän oli kyllä ansainnut ja vielä itse valmistamallaan tasapainolla.

Kaiussa näkyy kuinka taimen tulee jostain vähän kauempaa, käy kurkkaamassa tasapainoa, pyörähtää alla ja iskee välittömästi! Ei paljoa mietiskellyt.

On se upea! 65cm ja 3245g!

Tämän tapahtuman jälkeen oli erittäin vaikea saada motivoitua itsensä pilkkimään. Jaakolla varsinkin! Tuosta oli paha enää laittaa paremmaksi. Vaikka ahveniahan me tuonne tultiin pilkkimään. Pidimme pikku ruoka tauon mökissä, mutta palasimme vielä mahdolliselle iltasyönnille jäälle. Ei napanneet enää appurat tänäkään päivänä.

Tässä koko meidän 6 hlön mökin perjantain saalis. Kuten näkyy ahven oli tiukassa, vaikka muutama paremman kokoinen sieltä nousikin.

Reissun parhaaksi ahveneksi jäi tämä pikkusta vajaa puolikiloinen.

Perjantai-iltana mökillä söimme mahamme täyteen ahventa ja muikkuja. Muut olivat bonganneet jäältä nuottamiehiä, jotka nostivat muikkuja. Suoraan heiltä ostivat muutaman kilon ja ai että kun oli hyvää kun pannulla voissa paistoi.

Lauantai aamuna suuntasimme taas jäälle. Edelleen kalansaanti oli todella vaikeaa. Kaloja nyt sentään näkyi kaiussa, ne nousivat välillä tosi reippaasti tasurille, mutta reippaasti ne myös painuivat takasin pohjaan. Sain jopa muutaman ahvenen jäälle asti. Pohjassa jurotti välillä todella hyvänkokoisia viivoja, mutta ei niitä saanut millään nappaamaan. Hiukan turhauttavaa, mutta sellaista tämä välillä on! Ei ole helppoa. Ajankohta jona olimme oli kuulemm hiukan myöhä. Isommat ahvenet olivat jo lähteneet kauemmaksi vaeltelemaan ja etsimään kutupaikkoja. Paikallisten kanssa jutellessa tuli myös ilmi että alkuviikosta oli syönti ollut vielä hyvää, mutta nyt oli vaan aivan liian kirkas keli, jotta Puruveden ahvenet olisivat syönnillään. 

Upea viikonloppu ja upea paikka tuo Puruvesi. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi, niin paljon jäi itsellä hampaankoloon ;)

-Riikka

Talven 2016 isoimmat appurat

Tämä talvi on ollut itsellä varsin nihkeää kalojen suhteen. Ja ehkä siksi ei ole tullut tänne blogiinkaan oikein kirjoiteltua.. Mutta nyt on ollut muutama kirjoittamisen arvoinen reissu, joten tässä ensimmäinen niistä!

Mutta ensin täytyy vähän esitellä tämän talven uutta kalustoa! Kehivavat ovat nyt itsellä syrjäyttäneet kelavavat. Kirpunvavasta tilasin 40cm pitkän kehivavan tasureille. Tykkään tosi paljon! Se on niin yksinkertainen. Normaalisti siimasta vedetään kalat ylös, mutta siima kehitään tuohon säilytyksessä. Sillä on todella nopea ja helppo vaihdella syvyyttä ja onkiminen onnistuu myös rukkaset kädessä.

Kirpun kehivapa

Toisen uuden kehivan hommasin morriongeksi. Tämä jos mikä on ihan paras. Tiiätte kyllä miten ärsyttävää kun vedät kalan ylös siimasta ja siima vetelee pitkin jäätä. Sitten kun yrität nopeasti laskea sen takaisin niin se on kiinni jokapaikassa. Mutta tällä ongellapa ei ole. Kala pitäisi saada nostettua niin, että toisella kädellä pidät siimankireänä ja toisella pyörittelet kehivapaa niin että siima jää onkeen. MUTTA tämä vaatii kyllä itsellä pikkusen vielä harjoittelua. Ihan kauheasti päässyt kaloja karkuun kun olen yrittänyt harjoitella kehimistä. Olen nyt alkuun suosiolla kelannut kaloja vanhaan tyyliin ylös jos on tuntunut että siiman päässä on isompi! Mutta ehkä se alkaa jo ensi talvena luonnistua.

Nämä kalat on muuten tuosta Kynsivedestä jonka rantaan muutettiin. Vähän ollut ettimistä, mutta nyt se on jo muutamia kaloja antanut! Ja olihan siellä verkoissa ollut tänä talvena 1555g ahven! Että saas nähä kuinka hyvä paikka tuo onkaan kun vaan ottipaikat löytyy!

Suurin hankinta oli kyllä uusi kaikuluotain. Kaksi talvea pilkin Lowrancen elite 3x:llä, vielä ilman pilkkianturia, johon olimme vaan viritelleet rautatangon jotta anturi pysyisi suorassa vedessä. Hyvin se tämäkin viritys toimi, mutta kyllä on ero kuin yöllä ja päivällä kun vertaa tähän Lowrancen elite 4x chirpiin. Ei se edelleenkään hyväkään kaikuluotain niitä kaloja jäälle tuo, mutta mukavampi on istua päivät jäällä.

Tää oli aika jännä juttu kun Lievestuoreenjärvellä oli kaikkialla muualla lunta jäällä mutta sitten löydettiin tällainen jalkapallokentän kokoinen alue, missä ei ollut jäätä ollenkaan! Olisi voinut luulla että kalat olisivat kerääntyneet sille alueelle, kun valo pääsisi siitä varmasti jään läpi, mutta eipä sieltä mitään erityisempää löytynyt..

Pari viikkoa sitten tuli mahdollisuus lähteä Keiteleelle. Tottakai olin heti mukana, koska sieltä olen saanut suurimman ahvenenikin ja yleensä siellä kalojen keskikoko on ollut suurempaa kuin täällä. Pieniä appuroita ei ole oikeastaan tullutkaan. Lähdimme vähän isommalla sakilla ja päästelimme jäällä menemään kolmen mönkkärin voimin. Kunnon mönkkärijengi ;) 

Tuo Keitele on ollut vähän sellainen paikka etteivät ahvenet ole ainakaan itsellä tasuriin oikein napanneet. Ei vain ole osunut kohdalle sellaista päivää. Joten suurimman osan ajasta kalastelin kultaisella pallo mormuskalla. Ihan päivän ekoja reikiä niin pohjasta lähti jokin hitaasti nousemaan. Nykäsi ja vedin vastaiskun niin tuntui että siima pysähtyi kuin seinään. Ei liikkunut sitten mihinkään! Tuosta jo tietää ettei ole mikään ihan sintti. Lähdin nostamaan siimasta niin alkoi se ihan paras jumputus kun iso kala venyttää siimaa. Varovasti väsyttelin ja kun ahvenen pää nousi reiästä nappasin sen suusta kiinni ja nostin jäälle! Jes! Koko talven isoin ahven 500g. Samasta reiästä nousi vielä yksi ihan hyvänkokoinen 275g.

Uusi morri kehivapa, 500g ja 275g appura.

500g ja kultainen pallo mormuska.

Kaikilla oli muuten koko päivänä todella nihkeää kalansaanti. Kaloja näkyi kauissa mutteivat napanneet sitten millään. Osa porukasta oli ollut viikkoa aiemmin samoilla paikoilla niin kalansaanti oli ollut aivan eri luokkaa. Kyllä minäkin sain aina kauhean työn tehdä että ahvenen sai houkuteltua ottamaan. Vaihdoimme vähän paikkaa ja Jaakolla nappasi tasuriin n. 2 kilon hauki. Samaan aikaan itsellänikin näkyi kauissa ihan hyvänkokoisia 200-300g kaloja ja sainkin niitä muutamia jään päälle asti. Sitten se taas nykäs niin että siima jumahti ihan paikoilleen. Tuntui todella raskaalta kun aloin nostelemaan ja se ihana jumputus, mutta IRTI!.. Ei... laskin äkkiä mormuskaa takasin ja kaiusta huomasin ettei kiinni ollut kala painunutkaan pohjaan vaan nappasi mormuskan suuhunsa uudestaan välivedestä! Sain taas nostettua vähän matkaa ja taas irti.. Laskin vielä mormuskan perään ja se nappasi vielä kolmannen kerran kiinni! Kyllä ne on tyhmiä ja nälkäsiä! :D Tällä kertaa sain kalan reikään ja jäälle! HUH!! Mikä tuuri mulla kävi! ei tollasta oo ennen käynyt et antaa kolme mahdollisuutta! Pitäs varmaan alkaa lottoamaan...Tämä oli kauden ehdottomasti isoin! Aloin jo epäilemään paukkuisiko enkat! Mahtava fiilis! Mukana ei ollut puntaria, joten kotiin asti piti odottaa painoa.

Aikamoinen möllikkä :)

Harmikseni se jäi 10g enkasta! En voinut uskoa, se näytti niin isolta! Mutta onhan edellisestä tuon kokoisen kalan näkemisestä jo parisen vuotta, niin kumma kun ei ihan muistanut miltä se silloin näytti. Muisteltiin että Jaakon saama reilu 700g appura oli ihan samanpituinen 37cm. Harmikseni minun ahven oli ollut laihiksella kun painoi vain 630g. Mutta olin silti iloinen! Iso se on silti eikä niitä ihan joka päivä saa.

37cm ja 630g

Saimme joululahjaksi Muurikan sähkösavustimen ja se on ollut jo kovassa käytössä. Sillä saa kyllä tosi nopeasti ja helposti niin hyvää savukalaa. Sinne pönttöön nämäkin appurat menivät ja kyllä muuten maistuivatkin hyvältä! ;)

Jaakko on tehnyt tälle talvelle uuden kevennetyn tasapainon ja pääsin kokeilemaan maalaustaitojani yhteen. Jake tykkäs niin paljon et oon päässyt maalaamaan käsin kaikki tasurit mitä pajalta on valmistunut! Kivaa! 

Siinä pari valmista kuivumassa.

Tässä Jake oli vaan jättänyt maalausohjeet ja painunut ite pilkille! :D

Tästä sinisen sävystä tykkäsin ite tosi paljon.

-Riikka