Fisheriina: Talven 2016 isoimmat appurat

Tämä talvi on ollut itsellä varsin nihkeää kalojen suhteen. Ja ehkä siksi ei ole tullut tänne blogiinkaan oikein kirjoiteltua.. Mutta nyt on ollut muutama kirjoittamisen arvoinen reissu, joten tässä ensimmäinen niistä!

Mutta ensin täytyy vähän esitellä tämän talven uutta kalustoa! Kehivavat ovat nyt itsellä syrjäyttäneet kelavavat. Kirpunvavasta tilasin 40cm pitkän kehivavan tasureille. Tykkään tosi paljon! Se on niin yksinkertainen. Normaalisti siimasta vedetään kalat ylös, mutta siima kehitään tuohon säilytyksessä. Sillä on todella nopea ja helppo vaihdella syvyyttä ja onkiminen onnistuu myös rukkaset kädessä.

Kirpun kehivapa

Toisen uuden kehivan hommasin morriongeksi. Tämä jos mikä on ihan paras. Tiiätte kyllä miten ärsyttävää kun vedät kalan ylös siimasta ja siima vetelee pitkin jäätä. Sitten kun yrität nopeasti laskea sen takaisin niin se on kiinni jokapaikassa. Mutta tällä ongellapa ei ole. Kala pitäisi saada nostettua niin, että toisella kädellä pidät siimankireänä ja toisella pyörittelet kehivapaa niin että siima jää onkeen. MUTTA tämä vaatii kyllä itsellä pikkusen vielä harjoittelua. Ihan kauheasti päässyt kaloja karkuun kun olen yrittänyt harjoitella kehimistä. Olen nyt alkuun suosiolla kelannut kaloja vanhaan tyyliin ylös jos on tuntunut että siiman päässä on isompi! Mutta ehkä se alkaa jo ensi talvena luonnistua.

Nämä kalat on muuten tuosta Kynsivedestä jonka rantaan muutettiin. Vähän ollut ettimistä, mutta nyt se on jo muutamia kaloja antanut! Ja olihan siellä verkoissa ollut tänä talvena 1555g ahven! Että saas nähä kuinka hyvä paikka tuo onkaan kun vaan ottipaikat löytyy!

Suurin hankinta oli kyllä uusi kaikuluotain. Kaksi talvea pilkin Lowrancen elite 3x:llä, vielä ilman pilkkianturia, johon olimme vaan viritelleet rautatangon jotta anturi pysyisi suorassa vedessä. Hyvin se tämäkin viritys toimi, mutta kyllä on ero kuin yöllä ja päivällä kun vertaa tähän Lowrancen elite 4x chirpiin. Ei se edelleenkään hyväkään kaikuluotain niitä kaloja jäälle tuo, mutta mukavampi on istua päivät jäällä.

Tää oli aika jännä juttu kun Lievestuoreenjärvellä oli kaikkialla muualla lunta jäällä mutta sitten löydettiin tällainen jalkapallokentän kokoinen alue, missä ei ollut jäätä ollenkaan! Olisi voinut luulla että kalat olisivat kerääntyneet sille alueelle, kun valo pääsisi siitä varmasti jään läpi, mutta eipä sieltä mitään erityisempää löytynyt..

Pari viikkoa sitten tuli mahdollisuus lähteä Keiteleelle. Tottakai olin heti mukana, koska sieltä olen saanut suurimman ahvenenikin ja yleensä siellä kalojen keskikoko on ollut suurempaa kuin täällä. Pieniä appuroita ei ole oikeastaan tullutkaan. Lähdimme vähän isommalla sakilla ja päästelimme jäällä menemään kolmen mönkkärin voimin. Kunnon mönkkärijengi ;)

Tuo Keitele on ollut vähän sellainen paikka etteivät ahvenet ole ainakaan itsellä tasuriin oikein napanneet. Ei vain ole osunut kohdalle sellaista päivää. Joten suurimman osan ajasta kalastelin kultaisella pallo mormuskalla. Ihan päivän ekoja reikiä niin pohjasta lähti jokin hitaasti nousemaan. Nykäsi ja vedin vastaiskun niin tuntui että siima pysähtyi kuin seinään. Ei liikkunut sitten mihinkään! Tuosta jo tietää ettei ole mikään ihan sintti. Lähdin nostamaan siimasta niin alkoi se ihan paras jumputus kun iso kala venyttää siimaa. Varovasti väsyttelin ja kun ahvenen pää nousi reiästä nappasin sen suusta kiinni ja nostin jäälle! Jes! Koko talven isoin ahven 500g. Samasta reiästä nousi vielä yksi ihan hyvänkokoinen 275g.

Uusi morri kehivapa, 500g ja 275g appura.

500g ja kultainen pallo mormuska.

Kaikilla oli muuten koko päivänä todella nihkeää kalansaanti. Kaloja näkyi kauissa mutteivat napanneet sitten millään. Osa porukasta oli ollut viikkoa aiemmin samoilla paikoilla niin kalansaanti oli ollut aivan eri luokkaa. Kyllä minäkin sain aina kauhean työn tehdä että ahvenen sai houkuteltua ottamaan. Vaihdoimme vähän paikkaa ja Jaakolla nappasi tasuriin n. 2 kilon hauki. Samaan aikaan itsellänikin näkyi kauissa ihan hyvänkokoisia 200-300g kaloja ja sainkin niitä muutamia jään päälle asti. Sitten se taas nykäs niin että siima jumahti ihan paikoilleen. Tuntui todella raskaalta kun aloin nostelemaan ja se ihana jumputus, mutta IRTI!.. Ei... laskin äkkiä mormuskaa takasin ja kaiusta huomasin ettei kiinni ollut kala painunutkaan pohjaan vaan nappasi mormuskan suuhunsa uudestaan välivedestä! Sain taas nostettua vähän matkaa ja taas irti.. Laskin vielä mormuskan perään ja se nappasi vielä kolmannen kerran kiinni! Kyllä ne on tyhmiä ja nälkäsiä! :D Tällä kertaa sain kalan reikään ja jäälle! HUH!! Mikä tuuri mulla kävi! ei tollasta oo ennen käynyt et antaa kolme mahdollisuutta! Pitäs varmaan alkaa lottoamaan...Tämä oli kauden ehdottomasti isoin! Aloin jo epäilemään paukkuisiko enkat! Mahtava fiilis! Mukana ei ollut puntaria, joten kotiin asti piti odottaa painoa.

Aikamoinen möllikkä :)

Harmikseni se jäi 10g enkasta! En voinut uskoa, se näytti niin isolta! Mutta onhan edellisestä tuon kokoisen kalan näkemisestä jo parisen vuotta, niin kumma kun ei ihan muistanut miltä se silloin näytti. Muisteltiin että Jaakon saama reilu 700g appura oli ihan samanpituinen 37cm. Harmikseni minun ahven oli ollut laihiksella kun painoi vain 630g. Mutta olin silti iloinen! Iso se on silti eikä niitä ihan joka päivä saa.

37cm ja 630g

Saimme joululahjaksi Muurikan sähkösavustimen ja se on ollut jo kovassa käytössä. Sillä saa kyllä tosi nopeasti ja helposti niin hyvää savukalaa. Sinne pönttöön nämäkin appurat menivät ja kyllä muuten maistuivatkin hyvältä! ;)

Jaakko on tehnyt tälle talvelle uuden kevennetyn tasapainon ja pääsin kokeilemaan maalaustaitojani yhteen. Jake tykkäs niin paljon et oon päässyt maalaamaan käsin kaikki tasurit mitä pajalta on valmistunut! Kivaa!