Facebookin ihmeellisestä maailmasta löytyy yhteisö, jonka jäsenet pilkkivät innokkaasti tasapainoilla. Jo hyvissä ajoin ryhmä suunnitteli yhteisen reissun Puruvedelle ja minä ja avopuolisoni Jaakko olimme heti mukana! Sellaisen kokoisia ahvenia saatu sieltä, että pakkohan tämä paikka oli käydä katsastamassa.
 |
| Tasapainot esittävät siis esimerkiksi kalojen ruokaa, kuten muikkua, kuoretta ja salakkaa. |
Lähdimme Jaakon kanssa matkaan torstai aamuna ja olimme jo puolenpäivän maissa Ruokkeen lomakylässä, pilkkivaatteet päällä ja talsimassa jäällä. Hurjimmat olivat saapuneet jo keskiviikkona ja suurin osa saapui paikalle perjantaina.
Jäällä oli aivan uskomattoman hyvä kävellä. Kilometrejä tuli loppuviikon aikana varmasti kymmeniä! Ei edes haitannut ettei meillä ollut mönkijää mukana kun siirtymiset sujuivat niin keposasti. Jollain moottoriajoneuvolla tosin olisi kerennyt vähän useampaa paikkaa kokeilemaan, mutta ehkä sitten ensi vuonna.
Niinkuin aina uudessa pilkkipaikassa alku on hankalaa. Tottakai katselimme kartasta mahdollisia ottipaikkoja, mutta ei ne kalat siellä välttämättä ole. Kairailimme torstain reikiä, mutta aika tyhjältä näytti kaiku. Yhtäkkiä huomasin kaiussani välivedessä menevän jonkun parven. Näytti melkeinpä siikaparvelta ja nostin äkkiä tasuria, josko nappaisivat. Samaan aikaan viereiseltä reiältä Jaakko huutaa että nyt on parempi kiinni! Sitten Jaakko luuli että tasapaino oli jäänyt jään reunaan kun kala ei noussutkaan reiästä. Käden työntäessään reikään irrottaakseen tasarin hän tajusi, että ei se ollutkaan kiinni jäässä vaan kala oli niin iso ettei tullut ihan helposti reiästä. Harmi vain että kalalta puuttuivat raidat. Jäälle nousi 1,4 kilon lahna! En ole tuon kokoista ennen nähnyt! Ja vielä isoon tasapainoon nappasi, nälkäsiä ne ovat nuokin.
Omalta osaltani päivä oli hiljainen, mutta mikäs siellä on jäällä ollessa! Viimeisiltä rei´iltä löysimme vähän eloa pohjasta, mutta kalat eivät nousseet edes taspanolle asti. Jaakon kaiussa näkyi yksi paksumpikin viiva, mutta ei vaan kiinnostunut tasapainosta. Aurinko alkoi jo laskemaan joten suuntasimme mökille saunomaan, syömään ja valmistautumaan uuteen päivään.
Perjantaina lähdimme kuuden maissa mökiltä mönkkärin peräkärryn kyydissä kohti paikkaa, jossa näimme eilen eloa. Kaloja ei vaan millään meinannut löytyä mistään. Aika jäällä kului kyllä älyttömän nopeasti. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, aika viileä pohjoistuuli kävi selkään, mutta eipähän ollut liian kuuma keli kävellä.
Sitten, ennen puoltapäivää Jaakolla nykäsi ja kunnolla! Kuulin takaani taas huutoa että nyt on oikeasti iso ja näin kuinka kädet vaan pumppasivat jään päällä. Taisi oikeasti laittaa vähän hanttiin. Kalan liikkeistä ja kauheasta vedosta päätellen oltiin kumpikin aivan varmoja että haukihan se siellä! Jaakko vain kiskoi siimaa lähes väkisin kun halusi vain äkkiä saada vihernieriän jäälle. Sitten Jaakko sai ohjattua kalan reikään ja sen pää nousi esiin. Se oli taimen, TAIMEN!! Silmistä kiinni ja samalla takakoukku suoristui, mutta niin vain jäällä makasi upea taimen. Ei vitsit mikä fiilis! Kumpikin huudettiin suoraa huutoa! Aivan uskomatonta, tällaista ei vaan kaikille tapahdu, joten se teki kyllä hetkestä ikimuistoisen! Jaakko on viettänyt kyllä jäällä aikaa tänä talvena, joten tämän hän oli kyllä ansainnut ja vielä itse valmistamallaan tasapainolla.
 |
| Kaiussa näkyy kuinka taimen tulee jostain vähän kauempaa, käy kurkkaamassa tasapainoa, pyörähtää alla ja iskee välittömästi! Ei paljoa mietiskellyt. |
 |
| On se upea! 65cm ja 3245g! |
Tämän tapahtuman jälkeen oli erittäin vaikea saada motivoitua itsensä pilkkimään. Jaakolla varsinkin! Tuosta oli paha enää laittaa paremmaksi. Vaikka ahveniahan me tuonne tultiin pilkkimään. Pidimme pikku ruoka tauon mökissä, mutta palasimme vielä mahdolliselle iltasyönnille jäälle. Ei napanneet enää appurat tänäkään päivänä.
 |
| Tässä koko meidän 6 hlön mökin perjantain saalis. Kuten näkyy ahven oli tiukassa, vaikka muutama paremman kokoinen sieltä nousikin. |
 |
| Reissun parhaaksi ahveneksi jäi tämä pikkusta vajaa puolikiloinen. Perjantai-iltana mökillä söimme mahamme täyteen ahventa ja muikkuja. Muut olivat bonganneet jäältä nuottamiehiä, jotka nostivat muikkuja. Suoraan heiltä ostivat muutaman kilon ja ai että kun oli hyvää kun pannulla voissa paistoi.   |
Lauantai aamuna suuntasimme taas jäälle. Edelleen kalansaanti oli todella vaikeaa. Kaloja nyt sentään näkyi kaiussa, ne nousivat välillä tosi reippaasti tasurille, mutta reippaasti ne myös painuivat takasin pohjaan. Sain jopa muutaman ahvenen jäälle asti. Pohjassa jurotti välillä todella hyvänkokoisia viivoja, mutta ei niitä saanut millään nappaamaan. Hiukan turhauttavaa, mutta sellaista tämä välillä on! Ei ole helppoa. Ajankohta jona olimme oli kuulemm hiukan myöhä. Isommat ahvenet olivat jo lähteneet kauemmaksi vaeltelemaan ja etsimään kutupaikkoja. Paikallisten kanssa jutellessa tuli myös ilmi että alkuviikosta oli syönti ollut vielä hyvää, mutta nyt oli vaan aivan liian kirkas keli, jotta Puruveden ahvenet olisivat syönnillään.
Upea viikonloppu ja upea paikka tuo Puruvesi. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi, niin paljon jäi itsellä hampaankoloon ;)
-Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti