Muutoksen tuulia!

Oijoi nytpäs on ollut pitkä tauko kun olen viimeksi tänne kirjoitellut! Vähän kiirettä pukannut eikä kalallakaan ole tullut hirveästi käytyä.

Perhokalastuskausihan päättyi omalta osaltani syyskuun ekana viikonloppuna jolloin pyörähdimme pohjoisessa kalastelemassa. Tästä reissusta kuulette tarkemmin sitten vähän myöhemmin. Rauhoitusaikahan koskilla alkoi 11.9. joten ensi kesään menee ennenkuin taas perhovapa heiluu. Rauhoitusaika koskilla loppuu kyllä 15.11, mutta toistaiseksi tuohon aikaan pilkkiminen on kiinnostanut enemmän kuin perhokalastus. Ja niin käy varmaan tänäkin talvena. Kova polte perhostelusta jäi kyllä päälle. Alkoi jo tuntua, että se sujuu, välineet alkaa olla kohillaan ja kalojakin päässyt väsyttelemään. Alan siis pikkuhiljaa tajuta mistä tässä on oikein kyse. Innolla ensi kesää odottaen!

Taigan kanssa pohjosissa

 Uistelemassa ollaan käyty muutamana iltana, muttei ole tullut mitään supersaaliita. Aina sieltä jotain on noussut, muttei mitään erityisen mieleenpainuvaa.

Isoon järväriinkin nappasi ei niin iso kuha

Kerran oli kyllä hauska juttu kun laskettiin Jaakon kanssa ekaa vaappua veteen ja kun oltiin laittamassa siihen plaanaria kiinni niin Jaakko tokas et ei vitsit, sielhän on jo kala kiinni! No minä kelailin sitä ja sellainen ihan hyvänkokoinen hauki siellä pisti kovastikin vastaan. Sain kelattua sen veneen viereen ja siitähän se ampaisi veneen alle ja goodbye. Ei pysynyt millään. No ei muutakun laskettiin taas ja sama juttu! Plaanaria laittaessa taas siellä oli joku! Nauratti oikein että pitäskö laskee noi muut vavat veteen ennen tätä kun ei tästä tuu nyt mitään! Tai no hyvä vaan että nappaa, nyt tosin siiman päässä oli vain pieni ahven.

 Sain myös yhtenä iltana taimenen! Eikä ottanut edes lusikkaan vaan tähän mun lemppari vaappuun Pygmiin, joka ei oo ulkonäöllä pilattu :D En ois uskonu et tuo kelpaa lohille tai taimenille.

Papukaijan värinen Pygmi vaappu vasemmalla

Merkattu taimen. keltainen tikku näkyy selässä.

Mielenkiintoista siinä taimenessa oli, et se oli merkattu. Sen selkään oli upotettu tikku, jossa oli osoite www.luke.fi ja sitten koodi. Luke on lyhenne luonnonvarakeskuksesta ja he keräävät näillä merkkauksilla tietoa istutetuista kaloista. Nettisivuilta pystyy helposti lähettämään heille kalan tiedot ja näin ollen auttamaan heitä tutkimaan miten esim. nuo taimenet kasvavat ja kehittyvät tuossa meidän järvessä. Pian tilillekin napsahti 5 euroa tästä kiitokseksi. Postista tuli myös lappu, josta kävi ilmi , että kala minkä sain oli istutettu 8.5.2015 ja oli silloin 24,6cm pitkä. Eli aika paljon oli kasvanut vain kesän aikana pituutta, kun se oli kyllä 45-50cm tuolloin. Mielenkiintoista!

Postia Lukelta

Mutta sitten, TITTIDIDII, muutoksen tuulia! Sillä suunnitelmissa olisi nyt laajentaa

blogin sisältöä. Nimittäin kalastus- ja METSÄSTYS blogiksi. O-ou moni varmasti ajattelee.. Mutta kyllä näin todennäköisesti tulee tapahtumaan. Metsästäjätutkinnon olen suorittanut jo 2014 keväällä, mutta yhtään riistalaukausta en ole vielä päässyt ampumaan. Tällä hetkellä olen hankkimassa omaa asetta ja jos ja kun kaikki menee hyvin päästään vielä Taigan kanssa yhdessä pupumetälle ennen helmikuun loppua, mihin asti niitä saa metsästää. Itseäni kiinnostaisi eniten metsästää jänistä Taigan ajosta (ehkä joskus!), sorsastus ja miksei kanalintujenkin metsästys. Se tuntuu vielä vaan aika kaukaiselta ajatukselta ennen kuin olen päässyt kunnolla harjoittelemaan ampumista ampumaradalla. Kiekkoja pitää tippua ennenkuin alan metsässä ampumaan. Etäisyyksien ja ennakon hahmottaminen tuntuu vielä niin haasteelliselta.

HYVÄKSYTTY!

Olemme käyttäneet Taigaa tosi ahkeraan metsässä ja ihan vaan kävelleet sen kanssa pitkiäkin pätkiä. Se ei vielä osaa itse lähteä kovinkan pitkälle yksinään etsimään hajuja, mutta koko ajan se selvästi hakee kauempaa. 

Nyt Taiga on ajanut jänistä jo neljänä päivänä peräkkäin!! Siis mitä? Sehän on vasta 5kk!! Kaksi ekaa kertaa olin tietty töissä, mutta seurasin siellä välillä puhelimestani. Taigalle hankittiin b-bark merkkinen tutkapanta ja se on yhteydessä meidän kännyköihin. Eli voidaan seurata sen ajoja mistä vain missä puhelinkin toimii. Ainut huono puoli siinä on kyllä oman puhelimen akun kesto.. Mutta tänään ajattelinkin hakea vähän lisävirtaa niin saa ladattua sitä sitten maastossa.

Eka ajo oli ollut tuossa lähellä olevalla pellolla, josta Taigan edestä oli pupu pompannut karkuun. Sen ajo oli kestänyt puoli tuntia ja sisälsi jo kaksi hukkaa jotka oli kummatkin selvittänyt yksin ja löytänyt pupun uudestaan. Kolmas hukka ei sitten ollut enää löytynyt ja ajo oli päättynyt. Toisella kerralla Taigan äiti Telma ajoi pupua saaressa ja Taiga oli odottanut Jaakon kanssa kunnes pupu oli tullut ihan heidän viereensä ja siitä Taiga lähti sitten Telman kanssa sitä ajamaan. Jonkin aikaa se oli jaksanut taas pinkoa perässä kunnes hukkui. 

Taiga ja Telma

Toissapäivänä menimme taas kävelemään tuohon läheiselle pellolle ja nyt minäkin näin ja kuulin kun Taiga ajoi ensimmäisen kerran! Rusakko pomppasi pellon reunalta metsään ja pian Taigakin äkkäsi hajun ja alkoi pinkoa perään! Se kuulosti ihan oikealta ajokoiralta! Miten se voikaan osata haukkua? Kohta näimme kun pupu pinkaisi metsästä pellon poikki ja pian Taiga perässä! En oo ikinä nähnyt sen juoksevan noin kovaa. Aika pitkän pätkän taas seurasi hajua, kunnes hukkui. Ja sitten eilen illalla olimme Taigan kanssa kahdestaan metsällä. Kävimme yhden pellon katsomassa eikä siellä näkynyt ketään, olimme autolla siirtymässä toiselle pellolle, kun rusakko pinkaisi hiekkatien yli. Ei muutakun auto parkkiin ja Taiga ulos ja se haistoi heti mistä tässä oli kyse. Armoton haukkuminen alkoi heti ja vauhtia piisas taas. Nyt ajo ei ollut kovin pitkä ja hukkiakin tuli, vähän hankala paikka kun oltiin siinä hiekkatiellä. Pimeäkin alkoi jo tulla. Sellaisille teille kokeneetkin ajokoirat saattavat pupun hukata. Ne on ovelia vekkuleita.

Varmasti kun näitä ajoja tulee niin itsellekin tulee vähän varmempi olo enkä ole ihan hermoheikko niinkuin nyt. Pelottaa vain kaikki tiet, vaikkei tuollakaan montaa autoa noille teille eksy niin silti.. Taiga ainakin on niin keskittynyt ja vauhkona siinä pupun perässä, etten usko sen tajuavan jos juoksee autotielle. Ei tietenkään pidä viedä koiraa edes metsälle sellaiseen paikkaan, jossa isot asfaltoidut tiet ovat lähellä, mutta vanhemmiten koirat ajavat tietty useita kilsoja ja menevät juuri sinne minne puputkin. Väistämättä tulee siis varmasti vastaan että Taigakin joskus viipottaa jonkinlaisella tiellä ainakin. Toivonkin siis kaikkia, jotka ajelette noille pienemmilläkin teillä niin varovaisuutta ja tarkkuutta, sillä esimerkiksi tähänkin aikaan vuodesta on jäniksen metsästys käynnissä eikä Taiga varmastikaan ole ainoa pikkuruinen ajokoiranalku joka tuolla viipottaa. Taigan pannassa on onneksi puhelimella päälle laitettava Led-valo, joka on kyllä tosi kätevä kun koira muuten on niin tumma ja näin ollen vaikeasti huomattava.

Todella jännittävää ja mielekästä seurata Taigan kehitystä. Kun se oli ihan pikkuinen se ei suostunut metsässä kävelemään kuin perässä ja nyt se jo viilettää pupujen perässä kuin mikäkin ajokoira!

Ajokoira? Minä vai?

Mutta tällaista tällakertaa. Saa nähdä onko jo hiukan viileää lähteä enään uistelemaan, ehkä vielä jokupäivä. Nyt voisi alkaa niitä lohiakin jo saamaan, kun vedet ovat viilenneet. Kovasti odotan jo kyllä että pääsisi pilkille! Ei mene kyllä enään kauaa, hyvä merkki siitä oli jo se kun pari päivää sitten oli ollut yöllä pakkastakin ja jouduin raappaamaan ihan auton ikkunat ennenkuin pääsin lähtemään! Sieltä se talvi vaan tulla jolkottaa! :)

Jake fiilistelee syksyä ;D

-Riksu