Fisheriina: Lentävä kalakukko!

Hehee niinpä niin. Kalakukko. Sellainen oli tarkoitus tehdä tänään. Haaveilin sen tekemisestä jo pari päivää ja ohjeita lueskellessa se vaikutti jopa ihan mahdolliselta tehdä. Vaikka en todellakaan mikään ruuanlaittaja ole, niin ajattelin kuitenkin yrittää. Nyt se tuolla uunissa muhii.. Jännittää!

Kukko menossa uuniin muhimaan

Ahvenkukko

Jaakko onki mulle eilen reilut 600g pieniä ahvenia ja nylkikin ne jo valmiiksi.

Tein ensimmäiseksi ruistaikinan.

Vettä n. 7dl

Ruisjauhoja 1 kg

Vehnäjauhoja 1 dl

Vähän öljyä

Ruokalusikallinen suolaa

Sitten vaivasin käsin nämä sekaisin. Seuraavan kerran laitettava vähän enemmän ehkä nestettä, koska kun aloin kaulitsemaan sitä levyksi, niin se meinas vähän halkeilla.. :/

Se piti kaulita sitten niin, että keskelle jätettiin taikinaa vähän enemmän kun reunoille.

Kun se oli kaulittu ripottelin vähän riisiä pohjalle, että ne imisivät kaloista tulevan kosteuden.

Ja ei muutakun kokoamaan kukkoa!

Laitoin kerroksen ahvenia, suolaa niiden päälle ja kerroksen läskisiä siankylkiviipaleita (n.400g). Sitten taas ahvenia, suolaa jne.

Vaikein vaihe oli kyllä sitten kun piti saada kukko kasaan! :D Vähän meinas toi taikina repeillä, mutta veden, veitsen ja (Jaakon neuvojen :D) avulla siitä sai muokattua ihan hyvän.

Vähän hieroin vielä ruisjauhoja pintaan ja laitoin uuniin 200`C:seen 40 minuutiksi.

Kun sen otti pois uunista sen pinta oli ihan kivikova. Sellainen sen kait kuuluu olla! Sitten hieroin siihen voita ja paketoin sen leivinpaperiin ja sitten vielä folioon. Uunin lämpötilaa laskettiin 125`C:seen ja siellä se saisi sitten muhia n. 4 tuntia!

Omnomnomnom mä niin toivon että tuo onnistuu!! Sen tuoksu oli ainakin ihan mahtava! Se oli sama kuin pienenä äidin kanssa haettiin Tikkakosken keskustan leipomosta/kahvilasta ihan juuri uunista tulleita karjalanpiirakoita! Voi että vaikka siitä on niiiin kauan niin muistan vieläkin miten HYVIÄ ne oli! Siis ihan sama tuoksu tuossa. Teinköhän mä sittenkään ahvenkukkoo vai hä?... ;)

Vielä tunnin muhii kukko uunissa niin laitan kyllä tämän postauksen loppuun vielä kuvan valmiista ja kommettia miltä maistuu!

Vaikka lupas täks päiväks vähän kurjempaa pilkkikeliä niin lähdettiin Jaakon kanssa kuitenkin pikkusen kokeilemaan. Mentiin pienelle metsälammelle. Se oli jännää, koska en ole pilkkinyt kuin kerran lohilammella, muuten jäänyt nämä lammet ihan järvien varjoon. Ja niissä lammissahan ne kuuluisat ahvenmöröt asustelee..

Sieltä se aurinko yritti paistaa pilvien takaa

Ja koska lampi oli niin pieni, ei karttaselain näyttänyt mitään syvyyksiä. Ihan summassa alettiin sitten kairailla reikiä. Kaiuilla tosin näki sitten heti anturin tipautettua veteen, että kuinka syvää oli. Hiljaisia olivat kyllä reiät. Välillä aina sydän jätti pari lyöntiä välistä kun kaiun näytölle ilmestyi paksuja viivoja. Yksi syöksyi lähes pinnasta kohti tasuriani, mutta katosi yhtä nopeasti kun tulikin. Mormuskaa uittaessa paksuja viivoja ilmestyi välillä väliveteen ja niitä yritin sitten narrata. Melkein sai käden nostaa niin ylös kun sai kun yritin houkutella sitä mormuskaan perään ja viimein oli yksi kiinni. Ei se ollut varmaan 200 grammaakaan, mutta tuntui isolta kun oli tullut vain pieniä ja särkiä.

Tosi tummia oli kalat ja pienilläkin oli jopa 11 raitaa! eikös se raitojen määrä kerro siitä kuinka isoja niistä tulee. Mitä enempi raitoja sen isommaksi se kasvaa. Kai..?