The Keitele!

Viimein koitti se päivä että lopultakin lähdettiin Keiteleelle!

Aurinkoa oli luvattu koko päiväksi pilvettömältä taivaalta. Voiko enää parempaa toivoa?! Vihdoinkin osui kelit kohilleen. Eväät oli myös ihan ylilyönti kun mukana oli edellisenä iltana paistettua pizzaa ja makkaratuletkin olisi tarkoitus tehdä. Ei oikeastaan olisi ees väliä vaikkei tulisi kalan kalaa! :D

Kello soi aamulla 4.00. Pikkuisen unhiekkaa oli silmissä, kun ei meinannut saada illalla unta. Jännitti kai niin paljon! Viime talvena kun tosiaan juuri tuolta nousi enkka ahven, 640g. Odotukset olivat siis korkealla. Aamupala naamariin ja eväät reppuun. Paikallinen pilkkikaverimme nappasi meidät kyytiin tasan viideltä. Sit mentiin!

Perillä olimme noin puoli seitsemän aikaan ja ei muutakun lompsimaan pelipaikoille. Oli muuten pikkusen liukasta! Eikä tietenkään mitään piikkejä kengissä. Kaksi kertaa heitin sellaset lipat että huhhuh. Ei onneks käynyt pahemmin, mustelmia vaan. Ja voin muuten kertoo että tollasesta sipsuttamisesta tuli jalat kyllä niin kipeeks. Hyvä että pysty kävelemään seuraavana päivänä! :D

En katsonut kyllä kelloa kun päästiin ekalla paikalle, (tais olla pikku polte päästä vaan nypyttään), mutta veikkaan et se oli varmaan noin puol kasi. Tyhjää näytti kaiku kaikilla, kunnes kuin tyhjästä morrin alle ilmestyi viiva ja pienen nosto väristyksen jälkeen kiinni! Sellanen nätti 200g jäällä! Nyt alko hyvin! Kohta perään pikkuinen ahven ja sit loppui siltä kohti syönti. Mutta näkyi kyllä kaiussa niin hurjan paksuja viivoja että käääk! Ne lähti pohjasta aina hyvin seuraamaan, oli ihan siinä pilkin kohdalla, mutta hetken mietiskelyn jälkeen painuivat takasin pohjaan. Näin kävi monta kertaa! Kyllä siinä on vaan vaikeaa yrittää onkia ihan normaalisti kun näkee tuollaisen viivan. Yritin olla ajattelematta, mutta kyllä se varmasti vaikuttaa ainakin vielä mun onkimiseen. Käsi het tärisee! :D

Ihan tyhjältä näyttää tämä reikä, tasurin viiva vain näkyy.

Vaihettiin paikkaa ja aika tyhjää oli kaikkialla. Mutta keli oli kyllä niin ihana, että mikäs siellä oli ollessa. 

Jaakon kanssa kairailtiin yhden railon kohdalta ja sieltä löyty heti pohjasta elämää. Kaiussa pohja ei ollut tasainen vaan väreili. Heti kun morrin tai tasurin laski niin pohjasta nousi viivoja. Siitä kohdin saatiin ihan mukavia paistiahvenia n.200g kokoisia. Sitten Jaakko huusi että nyt tulee päivän isoin! Juoksin tietty katsomaan ja niin sieltä nousi lähes 400g ahven. Ja omatekoisella tasurilla tietty ;) Mulla sattu kerrankin olemaan puntari mukana niin ei tarvinnut arvailla painoa. Tarkka lukema oli 395g. Kyllä se on tuollanenkin jo hurjan kokonen.

Sitten Jaakko kairasi toisen reiän mun viereen ja sanoi että nytpä syöksyy iso pohjasta ja näin kuinka sen vapa taipui hurjasti! Juoksin tietty heti katsomaan ja nostin anturin pois pilkkireiästä. Se potki hurjasti kun Jaakko veti sitä ylös. Ei voinut olla mikään muu kuin hauki. Ja juuri kun pää olisi tullut reikään niin naps. Siima poikki. Voi ei Jaakon itsetekemä tasuri oli nyt hauen suussa! Mikä huvittavinta, vaikka luulis että Jaakolla olisi kasapäin tasureita kun tekee niitä vielä itse niin ei.. Piti käydä eilen kaupasta sille ostamassa jonkinlainen, että pääsee uudestaan tasuria Keiteleelle vielä tänä talvena heiluttelee. Saan sen kuulemma heti omaks kunhan tekee itselleen lisää! ;) Uusi PP-Luresin kevennetty. Mun silmään tosi  hyvännäkönen. Pienistä tasureista tykkään vaan edelleen eniten.

Keiteleellä alkoi päivä olla pulkassa. Kassissa oli ruoka-ahvenet, joten illalla pääsisi vielä syömään niitä. 10 h oli pilkkimistä takana! Ei kyllä tosiaankaan tuntunut niin pitkältä ajalta. Säikähdin ihan kun vilkaisin kelloa ja se oli jo puoli kuusi illalla! Ei auttanut muutakuin lähteä lompsimaan autolle.

Hyvännäkönen setti sieltä nousi kahteen pekkaan.

Eihän se kymmenen tuntia pilkkimistä nyt riittänyt kun kelikin on kohillaan. Aamulla piti herätä vielä pilkille Liepeeseen ennen töitä! :D Kyllä oli mukava lähteä reiältä töihin kun oli kauhea syönti päällä! 

Oikeesti näitä kelejä sitä oottaa kun keskitalvella pilkkii niissä yli 20 asteen pakkasissa. Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta onhan se mukavaa kun aurinko oikein kuumottaa naamaa.

Nyt on muuten mukava päästellä potkurilla! 

Töihin ajellessa silmät alkoi yhtäkkiä kostumaan, kun tajusin että niin se vain lähestyy pilkkikausi loppuaan. Miten se talvi muka meni jo?! Viimesiä reikiä tässä varmaan jo tehdään? Lumet sulaa ihan silmissä. Niin kauan joutuu taas odottamaan. Mutta onneksi on sentään kesäkalastus! Ja tänä kesänä aiotaan kokeilla mulle ihan uusia juttua, veneestä pilkkimistä ja jigausta!

-Riki