Kuhan uistelua 9.6.2014

Pakko aloittaa blogin kirjoitus tästä muutama päivä taaksepäin olleesta uistelureissusta, jonka haluan kirjoittaa muistiin.

Olimme jo käyneet muutamia kertoja paikallisen järven yhdellä lahdella uistelemassa. Kuhaa ja haukea olimme sieltä saaneet näilläkin reissuilla ihan mukavasti.

Uistelureissulle olen pakannut mukaan yleensä kylmälaukun kylmäkalleineen, mahdollisille kaloille pari pussia, puukon, haukipihdit, virvelin, uistinpakin ja syömistä ja juomista tiestysti. Aikaa kotipihasta siihen, että istuu jo veneessä ei mene kuin n. 10 minuuttia, joten voiko helpommaksi kalalle lähtö enää edes mennä?

Potkasu laiturista ja vene on vesillä. Porskutamme vartin verran lahdelle ja ei muutaku uistimet kiinni ja veteen. Itselläni ei ole edes kunnos uisteluvapaa tai kelaa (VIELÄ!) vaan ihan perus heittovirveli, mutta toiminut toistaiseksi ihan hyvin omassa käytössäni. No totta puhuen kelan kanssa ollut vähän ongelmaa, että kohta saa kyllä ostaa jo uuden.

Kello on noin 17.00 kun aloitamme uistelun, pientä tihkusadetta on ilmassa. Pientä haukea ja kuhaa tulee tasaiseen tahtiin. Sade voimistuu hiukan ja yllätyksekseni kalan syönti lakkaa lähes kokonaan. Luulin, että sateella se kala vasta syökin, mutta ei. Sade lakkaa onneksi lähes kokonaan siinä seitsemän aikaan ja ajamme ruohikon reunaa, pinnassa näkyy runsaasti pikkukalaa, olisiko siinä kuhat syömässä.

Molempiin onkiini ottaa kala kiinni lähes yhtäaikaa. Jaakko kelaa toisen ylös ja minä toisen. Nyt tuli jo ihan mitalliset kuhat, mutta päästämme ne vielä kasvamaan. Vedämme suoran loppuun ja päätämme ottaa saman kohdan vielä uudelleen, siinä näytti olevan kuhaa. Tulemme uudesta samaan kohtaa ja toinen vapani taipuu, kelaan ylös ja tunnen sen olevan ehdottomasti päivän isoin! Melko helposti saan kelattua kuhan ylös, jes, reilun kilon kokoinen kuha. Samalla hetkellä toinen vapani taipuu, ja kunnolla. Nappaan vavan käteeni ja tunnen, että nyt on kiinni isoin kalani ikinä! Huh, että jännitti kelata, koko ajan vaan pelkää että pääsee irti. Kuha pyörähtää veneen vierellä ja Jaakko hehkuttaa sen olevan ISO. Itsehän olen ihan säpissä. Seuraava pyrähys pinnassa ja tokaisee "ei oo sit kunnolla kiinni". Niinpä tietysti, kunhan ei nyt vaan pääsisi irti!! No olen nyt ainakin tuntenut miltä se itselleni iso kala tuntuu kelata ja väsyttää. Siirryn veneen keulaan ja yritän ohjata kuhan Jaakon vierelle. Jaakko  nostaa sen kiduksista ylös veneeseen (urpoja kun olemme eikä meillä ole kertaakaan vielä ollut edes haavia mukana!) Mutta ylhäällä on!! Se fiilis! Se näyttää lähes kolmekiloiselta ja se on isoin ikinä saamani kala! Se on siinä! Voi sitä huudon määrään :)

 Parin minuutin sisään nappasi siis nämä vonkaleet, on se älytöntä kun sattuu hyvä kohta.

Sellaista kätevää pikku puntariakaan, minkä vois ottaa aina mukaan, ei vielä ole, mutta kotona mitattuna enkka kuhan mitat ovat : 60cm ja 2,6kg. Oon niin iloinen!

-Riki