Fisheriina: Hipun jäniksenmetsästyskausi 2017-2018

Blogi on viettänyt hiljaiseloaan, mutta jospa sitä nyt ehtisi pikkuisen tännekin raapustella.

Tosiaan, Hipun kolmas metsästyskausi päättyi tänään. Tai oikeastaan Hipun tämän kauden viimeinen metsästyspäivä oli jo sunnuntaina, tai se meni kyllä vielä maanantain puolelle.. :D Jaakko ja Tumppi veivät kaikki kolme koiraa; Telman, Taigan ja Hipun sunnuntaiaamuna metsään ja Telman ansiosta jänis löytyi varsin pian. Aluksi sitä ajoivat kaikki kolme, sitten Telma antoi nuorten hoitaa homman. Taigakin pysyi yllättävän kauan Hipun kyydissä, kunnes luovutti. No Hippu taas.. No se ei luovuttanut!

Pääsin illalla kuudelta töistä ja siellä ne olivat vielä metsässä. Yhdeksän aikaan tuli puhelu ja päästin Jaakon nukkumaan ja lähdin itse odottelemaan milloin neidille riittäisi se ajaminen. Vähän oli toivottoman kuulosta kun pääsin autolla varsin lähelle Hippua ja kello löi jo 23.00 ja kun avasin auton oven niin ajoääni raikui niin reippaalla sykkeellä, että ajattelin että jaaa tästä taitaa tulla pitkä yö, kunhan edes aamuvuoroon ehtisi töihin! (mutta kuulosti kyllä hyvälle ;)) Lopulta Hippu alkoi siirtymään paikkaan josta se oli aamulla laskettu metsään ja puolenyön jälkeen tyttö tuli metsästä iloisesti häntää heiluttaen, liivi niin jäässä ettei vetoketjua meinannut auki saada ja pannassa parin sentin kerros jäätä joka kohdassa. Mutta taisi Hippu tietää, että tämä oli viimeinen päivä taas puoleenvuoteen, että pääsee vapaana kirmaamaan, niin otti sitten ilon irti ihan kunnolla :D Sallittakoon se.

Tämä oli huippu päivä, uusi maasto ja 2 jänistä Hipulle nurin!

Hipun kausi oli onneksi täysin ehjä ja varsin onnistunut. Juuri ennen kauden alkua oli juoksut, joten ne eivät haitanneet kaudella, eikä loukkaantumisiakaan tullut. Muutamia päiviä oli pientä linkuttamista ajopäivien jälkeen, mutta ne eivät olleet onneksi mitään vakavampaa. Valeraskaus iski kylläkin kesken kauden, mutta ei se juurikaan metsästystä haitannut ja meni muutamassa viikossa ohi. Tissit vain turposivat ja vuotivat maitoa ja hiukan ajo oli tökkivää.

Kaudella Hipulle ammuttiin tasan 10 jänistä, puolet enemmän kuin viimekaudella.

Hippu juhlii kauden 10. jänistä

Hirviajoja oli jonkinverran alkukaudesta. Ne sitten on raskaita!! Mutta se on sellaista.. Ei auta kuin yrittää opettaa niiltä pois. Ne onneksi alkoivat kauden mittaan muuttua niin, että Hippu jopa lopetti niitä varsin nopeasti itse ja loppukaudesta niitä ei ollut ollenkaan. Verrattaen viime kauteen kehitystä on kyllä tullut hurjasti. Ei ollut montaa kertaa, että metsältä palattaessa ei olisi jänistä löytynyt. Hipun haku oli tällä kaudella jo todella laaja. Jänis haettiin vaikka monen kilometrin päästä. Upeita ajopäiviä alkoi jo olla useampia. Mutta tottakai oli niitäkin päiviä kun tuntui, että mikään ei sujunut. Mutta se on metsästystä ja koirahan se vain on, ei mikään robotti.

Oli tällä kaudella pettymyksiäkin. Aloitimme Hipun AJOK-kokeissa käynnin tällä kaudella ja itselläni oli ainut tavoite, että saataisiin edes tulos. Ei olsi tarvinnut ykköstä ajaa, mutta jos edes AJOK3 niin olisin ollut toooodella iloinen. Oltaisiin päästy tulevan kesän näyttelyissä AVO-luokasta Käyttöluokkaan, mutta tämä ei nyt sitten onnistunut.. Mutta hei, ei kaikki mene aina putkeen ja se on myös pikkuisen tuuristakin kiinni miten niissä aina käy. Pääasia että itse tietää, että koira toimii ja se tulos on kyllä varmasti mahdollinen. Eiköhän se ensi kaudella tule!

Tän kauden tapahtumista voisi lörpötellä vaikka kuinka, mutta annetaan kuvien puhua puolestaan. Ja ihan kaikkea tästä kaudesta en voikaan vielä paljastaa.. ;)